Siirry pääsisältöön

joulukuu!


Ihanaa että on joulukuu!!!!! Mulla oli aivan hillittömän hauaskaa eilen illalla kun kiersin lasten makkareissa maalaamassa nukkuvan jälkikasvuni, plus Koiran, nenät punaisiksi – Tontun tekosia... alhaalla se oli maalannut tukun joulukortteja ja tuonut lapsille adventtikalenterin ja suklaat siihen kankaiseen versioon... Aamulla oli vähintään yhtä hauskaa katsoa lasten ilmeitä.

Karsea viikko on takana, toivottavasti seuraavasta tulee helpompi... stressitason huomas siitä että yöllä tuli taas mietittyä kaikenlaista turhaa. Nyt nautitaan kuitenkin viikonlopusta ja valokuvauspäivän kameraleikeistä. L on K:n ja M:n kanssa asioilla ja O yrittää rauhoittua nukkumaan ylhäällä, mä olen siis käytännössä ihan yksin kotona – aivan sikamakeeta ja aivan ihanan hiljaista! Just lähetin L:lle sähköpostitse kauppalistan ja laitoin toisen meilin lihakauppaan tilatakseni kinkun. Juotuani ton kahvikupillisen taidan ryhtyä torkkupeiton tekoon – siis se sama keskeneräinen peitto joka on kyllä kohta jo koossa.

Mä mietin pitkin viimeviikkoa että on sellainen tunne kuin olis umpsukkeluksissa ja yrittäis päästä pintaan ja just kun saa vedettyä henkeä vajoaa taas pinnan alle... jokaisena päivänä toivoin vain ja ainoastaan saavani olla edes pienen hetken ihan vaan yksin ja rauhassa – nyt saan.

Tuntuu pahalta ajatella omista lapsista et ne on ihan kauheita, mutta ne vaan aina välillä on ja mä tunnen itseni täysin kyvyttömäksi ohjaamaan niitä... en osaa, en pysty, mun keinot ei riitä... tekee mieli pistää ne yhteen riviin ja antaa koko laumalle selkäsauna - eihän sillä voita mitään muuta kuin hetken helpotuksen omille agressioille ja kielteisille tunteille... silti niitä tunteita on. Yks äiti mulle taas tänään sanoi et onpas se hassua et sun lapsista yks on jäljessä ja toinen ASD, ennen ne olis olleet vaan lapsia... hyvää se varmaan tarkoitti mut ei juur mun mieltä lämmittänyt.

Illalla meinaan kaataa lasillisen punkkua ja editoida kuvia nautiskellen...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...