Siirry pääsisältöön

joulukuu!


Ihanaa että on joulukuu!!!!! Mulla oli aivan hillittömän hauaskaa eilen illalla kun kiersin lasten makkareissa maalaamassa nukkuvan jälkikasvuni, plus Koiran, nenät punaisiksi – Tontun tekosia... alhaalla se oli maalannut tukun joulukortteja ja tuonut lapsille adventtikalenterin ja suklaat siihen kankaiseen versioon... Aamulla oli vähintään yhtä hauskaa katsoa lasten ilmeitä.

Karsea viikko on takana, toivottavasti seuraavasta tulee helpompi... stressitason huomas siitä että yöllä tuli taas mietittyä kaikenlaista turhaa. Nyt nautitaan kuitenkin viikonlopusta ja valokuvauspäivän kameraleikeistä. L on K:n ja M:n kanssa asioilla ja O yrittää rauhoittua nukkumaan ylhäällä, mä olen siis käytännössä ihan yksin kotona – aivan sikamakeeta ja aivan ihanan hiljaista! Just lähetin L:lle sähköpostitse kauppalistan ja laitoin toisen meilin lihakauppaan tilatakseni kinkun. Juotuani ton kahvikupillisen taidan ryhtyä torkkupeiton tekoon – siis se sama keskeneräinen peitto joka on kyllä kohta jo koossa.

Mä mietin pitkin viimeviikkoa että on sellainen tunne kuin olis umpsukkeluksissa ja yrittäis päästä pintaan ja just kun saa vedettyä henkeä vajoaa taas pinnan alle... jokaisena päivänä toivoin vain ja ainoastaan saavani olla edes pienen hetken ihan vaan yksin ja rauhassa – nyt saan.

 Tuntuu pahalta ajatella omista lapsista et ne on ihan kauheita, mutta ne vaan aina välillä on ja mä tunnen itseni täysin kyvyttömäksi ohjaamaan niitä... en osaa, en pysty, mun keinot ei riitä... tekee mieli pistää ne yhteen riviin ja antaa koko laumalle selkäsauna - eihän sillä voita mitään muuta kuin hetken helpotuksen omille agressioille ja kielteisille tunteille... silti niitä tunteita on. Yks äiti mulle taas tänään sanoi et onpas se hassua et sun lapsista yks on jäljessä ja toinen ASD, ennen ne olis olleet vaan lapsia... hyvää se varmaan tarkoitti mut ei juur mun mieltä lämmittänyt.

Illalla meinaan kaataa lasillisen punkkua ja editoida kuvia nautiskellen...


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää