Siirry pääsisältöön

juhlavalaistus


Eka oikea loma-aamu. Piti vielä liehua tänäänkin, mutta M on kipeenä ja jäätiin kotosalle. Juon kahvia ja selailen Kodin Kuvalehdestä joulureseptejä ja mietin vihdoinkin omalle perheelle leipomista, ja tekemisestä, ja asetun jouluun. Kinkku uuteen veteen, kauppalistaa...

Aamiaiseksi höveli äiti keitti noille suklaapuuroa. Syötin sen Koiralle. Koira tykkäs kyllä. Taas kerran vannoin että saavat elää muropatukoilla ja eineksillä.

Illalla käytiin kuitenkin siellä kasvitieteellisen puutarhan joulutapahtumassa ihailemassa tämän joulun valomerta... Tää on ollut jo vuosia meidän jouluperinne täällä ja vain kahdesti ollaan jätetty väliin. Silloin kun pojat oli vauvoja ja viime jouluna kun mä toivuin leikkauksesta. Näitten jouluvalojen esillepanoon tarvittiin 178 vapaaehtoistyöntekijää ja 8743 tuntia. Pelkästään tossa kuvassa olevassa joessa on 12,000 LED lamppua ja sen joen tekemiseen meni satoja tunteja. Tunnelma siellä pimeässä vaeltaessa on taianomainen. Kuva ei tee oikeutta, mutta ehkä siitä saa jonkinlaisen aavistuksen...







Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina21. joulukuuta 2012 klo 13.57

    Kiva kun tuolla voi jalkautua, meillä sellaisia jonka läpi ajetaan autolla. Mutta joululomalla haluan ajaa Washingtonin kasvitieteellisen puutarhaan, siellä on aina ihana junarata läpi tuhansien kukkien ja pienoismallien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa21. joulukuuta 2012 klo 21.43

      Joo, on täällä niitäkin joissa voi ajella mutta tää on hauska retki pimeässä puutarhassa.

      Poista
  2. Hanna21. joulukuuta 2012 klo 21.28

    Kyllapas teita lykasti! Kuvista paatellen olitte arboreettumin ainoat vieraat. Nain perjantai-iltana en uskaltanut toivoakaan moisesta. No, viime vuotisesta viisastuneena jatimme rattaat autoon ja kaksi pieninta reppuihin niin paasimme paremmin puikkelehtimaan vakijoukossa. Tama nayttely on todella nakemisen arvoinen ja taianomainen kokemus lapsille niinkuin aikuisillekin. Siskoni miehineen vaikuttui kovin. Mukavaa, leppoisaa joulunaikaa teille Muusa ja perhe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa21. joulukuuta 2012 klo 21.44

      Tää oli Hanna ihan harkittua. Mentiin eilen sen hillittömän sadepäivän päätteeksi ja oltiin paikalla just silloin kun avasivat. Oikeassa olet, se on aivan mahtava jouluelämys.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää