perjantai 28. joulukuuta 2012

pitäiskö pelottaa?


Mä luulen et multa puuttuu joku tärkeä osa aivoista. Naamiksessa ja muualla näkee lastensa sairastumisesta huolestuneita ja/tai kärsiviä vahempia. Ykskin tänään pelkäs et sen lapsi kuolee oksennustautiin. Pitäiskö munkin nähdä kauhukuvia aivokalvontulehduksista tai jostakin?

Enkö mä osaa huolestua näistä vakkaritaudeista vai eikö meidän lapset oo samalla tapaa kipeitä kuin muitten? Käytän ne lääkärissä, haen apteekista tropit, istutaan sohvalla ja katsotaan telkkua ja elämä jatkuu. Pelottaako mua et ne kuolee? Ei. Koenko mä tän rankaksi? En. Saako poskiontelotulehdus tai märkäinen korvatulehdus molemmissa korvissa meidän lauman itkemään ja valvomaan? Ei. Joo, ne on aika fleguja – mukavan helppoa – ei syö – ei tartte laittaa ruokaa  -  ne nukkuu ja ottaa lääkkeet taisteluitta ja... Ne ei siis oikeasti ole mitenkään rasittavia kipeinä, päinvastoin. Oksennustaudista tulee potentiaalista sotkua ja mä inhoon oksentamista, mutta muuten... sekin on aika usein nopee vieras.

Pelko-osastolla sanoisin et olen ehtinyt elämässä pelätä niin paljoa et edelleen oon jotenkin immuuni pikkupeloillepeloille. Kai sitten niin. Kyllä mä pelkään. Mä pelkään toisenlaisia asioita. Mä pelkään mitä tapahtuu ens syksynä kun M aloittaa koulun. Sitä mä pelkään niin et mietin asiaa öisin, enkä saa nukuttua. Mä pelkään et joku lapsista katoaa ja löytyy joko kuolleena tai ei löydy koskaan. Mä pelkään et L kuolee tai et mä kuolen ennen kuin ne on aikuisia.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.