Siirry pääsisältöön

mieluiten kiitos eilen


Musta tuntuu vähän saman tyyppiseltä kuin maratoonarista viimeisten mailien aikana – tai mistä mäsen tiedän, en oo koskaan maratoonia juossut, enkä juokse – taisteluväsymys on ottamassa niskalenkkiä ja itselle on hoettava että jaksaa, jaksaa, jaksaa... vielä vähän jaksaa.

Aamulla oli erilaisia terapioita lapsilla ja istuinkin siellä Klinikan odotushuoneessa kai kolmasti, vai neljästi?  Autossa kirjoittelin joulukortteja niihin terapeuttien kakkuihin ja terapioiden välissä osteltiin askartelutarpeita, jotta olis jotain kivaa puuhaa ja käytiin kaupassa ja kuunneltiin riitaa ja vinkunaa ja taistoa ja valitusta elämän syvästä kurjuudesta.

Tässä lounashetken aikana olenkin sit taas leiponut neljä kakkua lisää, kun edelliset 18 pääsi loppumaan. Näillä kaakuilla mennään huomiseen iltapäivään ja sit viikonloppuna tarvitaan vielä muutama.Olen myös tarjonnut noille lapsille lounasta ja syöttänyt sen lounaan sit Koiralle. Leikistä kieltäydyin ja keitin itselleni kupin kahvia – ihan tyhmä mutsi.

Huomisaamu kuluu – kas – terapiassa ja ortoosiklinikalla ja terapiassa ja leikkideitillä ja taas terapiassa... illalla jos päästäis katsomaan jouluvalaistua kasvitieteellistä puutarhaa ja ostarin joulutapahtumaa... Perjantaina retkelle lastenmuseoon ja sit saatankin kaatua maahan mahalleen puhtaasta uupumuksesta. Perjantain keuhkospesialistiajan kuitenkin peruutin, kun ei mun keuhkoilla oo mitään tarvetta lääkärille.

Jaksaa, jaksaa, jaksaa... vielä vähän, vielä hetken. Sit saa asettua joulurauhaan ja ryhtyä miettimään perheen omia joulukakkuja ja stolleneita ja kaikkee ihanaa. Tule joulu kultainen - pian kiitos.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää