- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono. Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli. - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani. Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin. Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Tuo näyttä jo tehtaalle! Kunnioitetava saavutus ja loistoidea!
VastaaPoistaSe oli aika tehdas, mukaanlukien lapsityövoiman käyttö :)
Poistaoletpa ahkera!
VastaaPoistaKiitos! Mitäpä ei ihminen tekis säästääkseen rahaa ja ollakseen se paras kaikista äideistä ;)
PoistaWau, mä en enää ees kehtaa huokaista, kun mulla on vaan reilut kymmenen tarhantätiä ja tanssiope ;) Mahtava kakkutehdas ja taatusti ilahtuneita saajia!
VastaaPoistaOn kymmenessäkin jo tekemistä!
PoistaOot kyllä oikeastikin SUPER, oikea kone! Kumpa mulla ois ees puolet tuosta energiamäärästä mitä sulla.
VastaaPoistaMuruset ja kaamosväsy...
Kiitos! Voimia sinne kaamosväsyn keskelle...
Poista