Siirry pääsisältöön

437 kysymystä - jokainen päivä


Nelivuotias lapsi kysyy yhden päivän aikana keskimäärin 437 kysymystä... Välillä tuntuu että toi arvio on aikalailla alakanttiin... Ja ne kysymykset! Voi kun tietäis vastauksen edes puoliin niistä... Miksi? Miksi? Miksi?

Viimeisin mihin takerruttiin oikein isommalti oli Raamatun joulutarina... Miksi siellä majatalossa ei ollut tilaa? Miksi kaikkien piti mennä jos sinne ei kerran mahtunut? Miksi oli se tähti ja miksi ne itämaan tietäjät halusi viedä Jeesukselle lahjoja? Niin, ja miksi ne ei tarkistaneet etukäteen mahtuuko sinne hotelliin? Miksi?

Kun me oltiin lapsia, tai ainakin mun ja L:n perheessä ei lasten kysymyksiin nyt ollut niin tärkeetä vastata tai niihin saatettiin vastata jotain jonninjoutavaa niin kuin et hevoset nukkuu seisaaltaan ja koirat silmät auki... Helpommalla pääsis jos vaan jättäis vastaamatta tähän kysymysten tulvaan ja näihin välillä aika vaikeisiinkin kysymyksiin... Miksi sait keuhkoveritulpan? Miksi T kuoli? Miksi just tänään sataa? Miksi toi auto ajoi noin? Miksi?


Tunnisteet:

Kommentit

  1. marikan polut10. joulukuuta 2012 klo 22.36

    "kuka on kiivennyt korkeelle jakkaralle ja ripustanu pilvet tolleen?" (poika kolme-neljä v.)

    "miks se ensin ratsastaa ja sit siitä tulee pieni vauva?" (tytär, 11v.)

    "tuleekohan pimeälle paha mieli kun kaikki pelkää sitä?" (tytär, 7 vuotiaana)

    "milloin sä heräsit? mä heräsin jotain kaksvuotiaana" (jompikumpi tytöistä, pari vuotta sitten)
    (tämä oli hämmentävä ja silmät avaava kysymys; ilmeisesti kyse on siitä, milloin lapsi on tullut tietoiseksi itsestään ja mistä eteenpäin on omia muistikuvia)


    Se kysymysten tulva ei lopu ikinä.
    Mutta niihin vastaaminen on metkaa aivojumppaa: siinä oppii itsekin jotain kun alkaa oikein etsimällä etsiä muistiloukoistaan, sanakirjoista ja netistä vastauksia.
    Ja saa jännittäviä näköaloja lapsen maailmaan, lapsen tapaan nähdä ympärillään olevia asioita.

    Mulla muuten työn alla ja lukeilla kirja aikuisten as-naisten elämästä. Olen niin alussa, etten uskalla suositella - mutta antaisi varmaan näkökulmansa omanlaiseensa ajatteluun sekin. Käännöskirja, eli löytynee varmaan alkuperäiskielellä sieltä lännen ihmemaastakin. Suomennettu otsikolla Naisia toiselta planeetalta (tai jotain sinnepäin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa11. joulukuuta 2012 klo 18.08

      Ihania kysymyksiä! Toi viimeinen on TODELLA vaikuttava kysymys ja pohdin sitä jo silloin kun kirjoitit itse siitä sun blogiin... se on saanut myös miettimään sitä omaa "heräämistään".

      Mun täytyykin Bingata tai Googlata toi kirja! Kiitos vinkistä ja kerro mitä tykkäsit kun pääset pidemmälle!

      Poista
  2. Anni18. joulukuuta 2012 klo 10.45

    Luen Ken Robinsonin todella hyvää kirjaa The Element - How finding your passion changes everything, joka on todella vaikuttanut minuun, suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Haluan jakaa siitä pienen pätkän tähän jouluteemaan sopien:

    "All children start their school careers with sparkling imaginations, fertile minds, and a willingness to take risks with what they think. When my son was four, his preschool put on a production of the Nativity story. During the show there was a wonderful moment when three little boys came onstage as the Three Wise Men, carrying their gifts of gold, frankincense, and myrrh. I think the second boy lost his nerve a little and went out of sequence. The third boy had to improvise a line he hadn't learned, or paid much attention to during rehearsals, given that he was only four. The first boy said, "I bring you gold." The second boy said, "I bring you myrrh." The third boy said, "Frank sent this."

    :)

    Aikuisilla olis paljon opittavaa lasten mielikuvituksesta ja tuon kaltaisesta improvisaatiosta virheitä pelkäämättä. Hupaisaa tässä on vielä se, että käytän itsekin tuota eteeristä Frankincense-öljyä ja sitä kutsutaan täällä suomalaisten suuhun vaikeasti taipuvasta nimestä monesti Frank... jotain tai Frankenstein-öljy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa18. joulukuuta 2012 klo 20.24

      Makee lainaus ja kirjakin kiinnostaa! M:n mielikuvitus vaan on aika - no sanotaan nyt nätisti realistisella pohjalla. Autistit ei perinteisesti ole kovin abstrakteja tai mielikuvituksekkaita ja M:n mielikuvitus noin keskimäärin pohjautuu koettuihin ja nähtyihin asioihin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää