Siirry pääsisältöön

juhlavalaistus


Eka oikea loma-aamu. Piti vielä liehua tänäänkin, mutta M on kipeenä ja jäätiin kotosalle. Juon kahvia ja selailen Kodin Kuvalehdestä joulureseptejä ja mietin vihdoinkin omalle perheelle leipomista, ja tekemisestä, ja asetun jouluun. Kinkku uuteen veteen, kauppalistaa...

Aamiaiseksi höveli äiti keitti noille suklaapuuroa. Syötin sen Koiralle. Koira tykkäs kyllä. Taas kerran vannoin että saavat elää muropatukoilla ja eineksillä.

Illalla käytiin kuitenkin siellä kasvitieteellisen puutarhan joulutapahtumassa ihailemassa tämän joulun valomerta... Tää on ollut jo vuosia meidän jouluperinne täällä ja vain kahdesti ollaan jätetty väliin. Silloin kun pojat oli vauvoja ja viime jouluna kun mä toivuin leikkauksesta. Näitten jouluvalojen esillepanoon tarvittiin 178 vapaaehtoistyöntekijää ja 8743 tuntia. Pelkästään tossa kuvassa olevassa joessa on 12,000 LED lamppua ja sen joen tekemiseen meni satoja tunteja. Tunnelma siellä pimeässä vaeltaessa on taianomainen. Kuva ei tee oikeutta, mutta ehkä siitä saa jonkinlaisen aavistuksen...







Kommentit

  1. Kiva kun tuolla voi jalkautua, meillä sellaisia jonka läpi ajetaan autolla. Mutta joululomalla haluan ajaa Washingtonin kasvitieteellisen puutarhaan, siellä on aina ihana junarata läpi tuhansien kukkien ja pienoismallien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on täällä niitäkin joissa voi ajella mutta tää on hauska retki pimeässä puutarhassa.

      Poista
  2. Kyllapas teita lykasti! Kuvista paatellen olitte arboreettumin ainoat vieraat. Nain perjantai-iltana en uskaltanut toivoakaan moisesta. No, viime vuotisesta viisastuneena jatimme rattaat autoon ja kaksi pieninta reppuihin niin paasimme paremmin puikkelehtimaan vakijoukossa. Tama nayttely on todella nakemisen arvoinen ja taianomainen kokemus lapsille niinkuin aikuisillekin. Siskoni miehineen vaikuttui kovin. Mukavaa, leppoisaa joulunaikaa teille Muusa ja perhe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli Hanna ihan harkittua. Mentiin eilen sen hillittömän sadepäivän päätteeksi ja oltiin paikalla just silloin kun avasivat. Oikeassa olet, se on aivan mahtava jouluelämys.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi