Siirry pääsisältöön

joulukortteja ja hiuksia ja silmälääkäreitä


Sekalaisessa järjestyksessä tänään opittuja ja koettuja asioita:

Pinaattiletut syntyy vartissa jos lastenhoitaja vahtii lapsia... oikeesti siis maidosta, jauhoista, munista, öljystä, suolasta ja pinaatista. Tultiin kotiin puolviiden jälkeen, riisuttiin ulkokamat, pestiin kädet, lastenhoitaja oli sovittu viiteen asti ja se leikki lasten kanssa sillä aikaa kun avasin postit, purin kauppakassin, tein lettutaikinan ja paistoin letut.

Viimehetkessä löydetyt lastenvahdit, eli jämät, on yleensä niitä parhaita. Niin tämä tämän päiväinenkin. K:lla oli ollut mukavaa, koti oli siisti ja ohjeita oli noudatettu. Sen enempää en pyydä.

O:n näössä – siis kyvyssä nähdä - ei oo mitään vikaa, sen sijaan silmän koordinaatiossa muitten ruumiinosien kanssa on. Silmä ei siis hahmota mitä käsi tekee ja toisinpäin. Sama ongelma jalkojen kanssa ja siksi keskimääräistä vaikeempaa pysyä pystyssä, juosta ja hypätä.

Hiuksista tulee huomattavasti paljon paremmat kun ne leikkaa ihan itse. Yllättävää, mutta totta. En ehkä kuitenkaan suosittele kokeilemaan mitään kovin monimutkaista. Musta on kuitenkin tullut tee-se-itse-kampaaja.

M:n poikkeuksellisen hyvään avaruudelliseen hahmotuskykyyn on kiinnittäneet huomiota myös M:n opettajat. Puhuttiin siitä tänään, kun kävin viemässä joulukakut kaikille. Koulujen joululoma alkoi siis tänään.

Sinnikkyydellä saa haluamansa terapia-aikataulun. M:n ainoat Klinikkaterapiat on tammikuusta alkaen keskiviikkona perätysten. Psykologia ei valitettavasti saa keskiviikolle, kun se ottaa vastaan näillä meidän kulmilla vain perjantaisin.

Skumppaa kannattaa juoda aina. Hyvää päivää pitää juhlistaa ja huonokin muuttuu paremmaksi skumpalla - oikeesti! Tänään juhlitaan hyvää päivää.

Jos saa monta joulukorttia, eikä itse ole saanut aikaiseksi lähettää yhtään. Se on vähän noloa. Perustelen asiaa siis uudemman kerran. Vaikka kaikki muut tuntuu löytävän aikaa osoiterumbaan ja postissa jonottamiseen ja kirjoittamiseenkin, mulla ei sitä aikaa tunnu löytyvän. L on saita ja sitä mieltä et se on rahanhukkaa, saman voi ilmaista myös elektronisella rakkaudella ja lämmöllä. Toivon että sen lämmön tuntee myös siinä sähköisessä versiossa.






Kommentit

  1. Oih, minkä ihanan huomionosoituksen suloinen M onkaan saanut. Onnea myös äidille <3

    Ja päivä kuulostaa skumpan arvoiselta, tosi ihanalta. Ja kortti oli hieno ja lämminhenkinen ja toi kesän talven keskelle. Eli ihan mahtava joulukortti!

    Mitä sille käsiraajakoordinaatiolle voi tehdä? Treenata? Miten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä oon vieläkin aivan onnessani siitä et M on onnistuneesti osoittanut empatiaa koulussa.

      Voi treenata ja on jo kuukausia treenattukin... toimintaterapia on se joka työstää näitä asioita.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi