Siirry pääsisältöön

katseita, hyppyjä ja poliisioperaatioita


Mä oon illan vilkuillut vähintäänkin kiinnostuneena L:n uutta lelua jonka se sai siis töistä joululahjaksi – virallisesti markkinointitarkoituksiin... makee ja mä haluun kans, tosin pinkillä näppäimistöllä – kiitos!

Microsoft Surface RT - olkaa hyvät!


Oltiin M:n kanssa tänään ottamassa jaloista muotit niitä erityispohjallisia varten. Muottisetä oli ihan mahtava ja osasi tosiaan käsitellä meidän M:aa. Mutta siellä odotushuoneessa oli sellainen vanhempi pariskunta joka selkeesti ei enää muistanut minkälaisia lapset ovat,  ja ne katseet, ne katseet... ne sai M:n ensin piiloutumaan pöydän alle ja siitä siirtymään mun syliin keinuteltavaksi. Semoisia katseita tänään.

Matkalla kotiin pysähdyttiin pissalle ja siellä kaupan takapihalla oli menossa joku poliisihässäkkä. Paikalla viisi poliisiautoa ja ambulanssi ja M:n kysymys oli heti et kuoliks joku... Ei varmaan. No, ootko varma? Tässä viimeisessä kysymyksessä neidon äänensävy paljasti et olis paljon mielenkiintoisempaa  jos joku olis kuollut, eli sellainen toivonkipinä äänessä, jos sit kuitenkin olis saatu raatoja... Sivuhuomautuksena totean ettei tällaiset poliisioperaatiot tosiaankaan ole meillä mitenkään jokapäiväisiä ja todennäköisesti kyseessä ei tosiaankaan ollut mitään erityisen vakavaa.

Mä en itse jaksa koskaan lukea muitten ihmisten lasten kehityksestä... siis niitä, X on nyt n:n kuukauden ikäinen ja osaa hienosti sitä ja tätä... Sen kuitenkin kerron, että kuukausien kahden ja puolen VUODEN harjoittelun jälkeen O oppi tänään hyppäämään – siis ponnistamaan ja hyppäämään – sohvan käsinojalta sohvaan. K on osannut ton jo ainakin vuoden päivät ellei pidempäänkin. Useimmat vanhemmat kai kieltäis tämänKIN aktiviteetin, mä ensin hurrasin sitten annoin sille sen ”high five”:n ja lopuksi istuuduin valokuvaamaan näitä hyppyjä hyväksi toviksi. Puheterapeuttikin sanoi just tänä aamuna et O alkaa olla omaa ikätasoaan edellä... taidan järjestää juhlat!


Kommentit

  1. Mahtavaa O, ihanaa edistystä. Ja näkee, että terapiat on auttaneet. Eli sun on kannattanut säntäillä ees taas. Hyvä Yksis!!

    Ja kivalta näyttää tuo Ällän lelu. Onko se niinkun IPad näppiksellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on joo iPad näppiksellä ja se näppis on siis samalla se suojaava kansi.

      Edistystä on tosiaan tapahtunut ihan valtavasti ja se taitaa olla mun paras joululahja :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi