Siirry pääsisältöön

miksi, oi miksi


Tämän päivän tapahtumat ovat yksiselitteisesti ja puhtaasti järkyttäviä. Ensimmäinen reaktio oli ajaa koululle ja tuoda M kotiin, turvaan. Koko päivän se pyöri mielessä ja ajatukset oli kieltämättä niitten vanhempien luona, jotka olivat lapsensa näin karmealla tavalla menettäneet. Kouluammuskelu on saanut ymmärrettävästi uutistilaa kaikkialla maailmassa ja Facebook on täyttynyt niin osanotoista, rukouksista kuin kiivaasta väittelystäkin.  Näiden väittelyiden päällimäisenä kysymyksenä on olisko tämän päivän tragedia voitu estää? Olisko se vältetty toisenlaisilla aselaeilla? Olisiko se vältetty toimivammilla mielenterveyspalveluilla. Olisiko se voitu välttää tai estää? Peruuttaa sitä ei voi, valitettavasti. Tänä iltana monen elämä on järkyttynyt taas vähäksi aikaa ja on aivan liian monta perhettä joiden elämä on tänään muuttunut ikuisiksi ajoiksi, tulee olemaan ajanlasku ennen ja jälkeen. Edessä on vähimmilläänkin henkisen trauman hoito, monilla suuri suru ja hautajaisjärjestelyt.

Itse en usko siihen että aselaki tai niitten väljyys aiheutti tämän päivän tragedian. En usko että tiukennetuilla aselaeilla tämän kaltaiset tapahtumat loppuisivat ja voitaisiin alkaa puhumaan ajasta ennen ja jälkeen. Ken aseen haluaa, se sellaisen saa. Vältettäisiinkö tiukemmilla aselaeilla äkillisen vihan vallassa tehtyjä tekoja? Ehkä, mutta kyllähän niitävälineitä tappoon on muitakin kuin se ase.

Yleisesti on kai vallalla näkemys siitä, että täällä kuka tahansa voi kävellä kauppaan ja ostaa itselleen aseen. Kyllä ja ei.

Aselakeja säätelee ylimpänä perustuslain Second  Amendment (sori, en osaa kääntää): ”A well regulated militia, being necessary to the security of a free state, the right of the people to keep and bear arms, shall not be infringed.” Oikeus omistaa ja kantaa asetta on siis perustuslaillinen oikeus ja osa ns. Bill of Rights johon kuuluu 10 ensimmäistä amendmentia. Näissä siis esimerkiksi uskonnon vapaus, lehdistön vapaus, sanan vapaus, oikeus kokoontua jne. Laissa säädetään myös ettei rikollisilla, perheväkivaltaan syyllistyneillä, huumausaineiden väärinkäyttäjillä, mielisairailla tai maassa toistaiseksi oleskelevilla ole oikeutta omistaa tai kantaa asetta.

Lisäksi aseenkantolupia säädellään osavaltiotasolla ja joissakin osavaltioissa ihan piirikunnittain. Meidän osavaltio kuuluu omalla tavallaan näihin aika löysäkätisiin ja silti meilläkään ei voi ostaa pyssyä lähimmästä sekatavarakaupasta ja käsiaseen joutuu aina rekisteröimään. Lisäksi, jotta sitä käsiasetta voi kantaa mukanaan ladattuna tai farkkujen taskussa pitää olla erillinen aseenkantolupa. Konepistoolit ja katkaistut haulikot/kiväärit on yksiselitteisesti kielletty.

Tämän päiväisellä ampujalla oli mukanaan kolme asetta. Yksi konepistooli ja kaksi hänen äitinsä nimiin rekisteröityä käsiasetta... en tiedä sikälaisiä aselakeja sen tarkemmin, mutta villi veikkaus on siis yksi laiton ja kaksi laittomasti käyttöönotettua asetta.

Mistä meidän sitten pitäisi keskustella jos ei aselakien tiukentamisesta? Mun mielestä paljon järkevämpää olisi lähteä vaatimaan:

 a) aseiden asianmukaista säilyttämistä – patjan alla tai alusvaatelaatikossa ei ole sellainen. Biometrinen asekaappi sen sijaan on. Ainakin liittovaltio maksaa sen käytännössä takaisin ostajalleen palauttamalla maksettuja veroja sen ostokuitin verran.

b) jonkinlaista uudelleen harkintaa tai järjestelyä mielenterveyspalveluihin. Tänä päivänä pakkohoitoon voidaan määrätä ainoastaan henkilö joka itse vaatii itselleen pakkohoitoa tai on selkeästi vaaraksi joko itselleen tai ympäristölleen.

Miksi?

Aselakien tiukentaminen ei poista riskiä hullusta ammuskelijasta, ihan samalla tavalla kuin nollatoleranssi ylinopeuksiin ei poista ylinopeuksia tai nollatoleranssi alkoholin vaikutuksen alaisena ajamiseen ei poista rattijuopumuksia. Nämä edellämainitut tekee vaan tavallisen, periaatteessa ihan lainkuuliaisen kansalaisen elämästä aikaisempaa hankalampaa. 

Kommentit

  1. Miksi oi miksi:

    No siksi, koska maailmassa on pahuutta.

    Lisäksi USA:ssa on paljon ampumavälikohtauksia myös siksi, että USA:ssa on väljemmät ampumalait kuin tosiaan esim Britanniassa, jossa kuolee ampumavälikohtauksiin vain murto-osa USA:n luvuista.

    USA:ssa ei ole myöskään suurella joukolla ihmisiä mahdollisuutta päästä helposti tasokkaisiin mielenterveyspalveluihin.

    Kirjoitit aika mustavalkoisesti. Vertasit aseasioita siihen, että nollatoleranssi ylinopeuksiin tai alkoholin vaikutuksen alaisena ajamiseen ei poistaisi täysin ylinopeudella ajamista tai rattijuopumuksia.

    Jos joku ikävä ja surullinen asia ei poistu täysin, niin sen ikävän asianonnistunut vähentäminenkin on jo upea ja tärkeä juttu!

    Maailma ei ole mustavalkoinen, joko tai. Täällä on värit väliltäkin.

    Tilastollisesti on kiistattomasti todistettu, että tiukemmat aselait kuin USA:ssa ovat muissa maissa vähentäneet asevälikohtauksiin kuolleiden lukuja dramaattisesti verrattuna löysien aselakien maihin kuten USA:an.

    Aivan kuten se mitä isommat promillemäärät sallitaan autoja ajavilla ja mitä lievemmät rangaistukset rattijuopoilla on lisää tilastollisesti rattijuoppojen tappamien ihmisten määrää.

    Kun puhutaan aselakien tiukentamisesta ei toki tarkoiteta nollatoleranssia aseisiin vaan lakien TIUKENTAMISTA. Ihmishenget ovat arvokkaita. Arvokkaampia kuin aseharrastusten tuoma hupi yms. On tärkeää osata priorisoida asiat eettisesti kestävällä tavalla.

    Jotain edistystä on USA:ssakin sentään ehkä odotettavissa.:

    "Kaksi demokraattien ja kaksi republikaanien kongressiedustajaa esittävät, että aseiden välittämisestä rikollisille voisi saada jopa 20 vuoden vankeustuomion.

    Esitys on kuitenkin vaatimaton verrattuna presidentti Barack Obaman hallinnon vaatimiin tiukennuksiin, jotka koskevat aseiden ostajien taustojen selvittämistä ja rynnäkköaseiden kieltämistä."

    (MTV3 - STT - AFP)

    Harmi, että osa porukasta jumittaa aseitten käyttötapojen tiukennusta USA:ssa. Henkien pelastaminen tehdään vaikeaksi, kun ns omat mukavuusedut pannaan etusijalle yleiseen turvallisuuteen verrattuna.

    Mika

    VastaaPoista
  2. Tälläistä uutista oli Hesarissa jokunen päivä sitten. http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305633881204:

    "WASHINGTON. Yhdysvalloissa presidentti Barack Obaman hallinto harkitsee aiemmin tiedettyä laajempia aseisiin liittyviä rajoituksia, kertoi Washington Post -lehti sunnuntaina.

    Pohdittavana on mahdollisuus tarkistaa kaikkien ostajien taustat. Myös mielenterveystiedot haluttaisiin selvittää tarkemmin. Aseiden myyntiä voitaisiin seurata kansallisen tietokannan kautta, ja koulujen lähistöllä aseita kantavien rangaistuksia tiukennettaisiin.

    Toimia miettii varapresidentti Joe Bidenin johtama komitea. Sen on jo aiemmin kerrottu tutkivan mahdollisuutta kieltää rynnäkkökiväärien myynti siviileille.

    Valkoisen talon edustaja sanoi lehdelle, että Bidenin ryhmä ei vielä ole lyönyt lukkoon suosituksiaan. Sen työ on puolivälissä."

    Tottahan toki ihmishenkiä pelastuisi, jos edes nämä tiukennukset aselakeihin tulevat toteutumaan!

    Onneksi yhä useampi on USA.ssakin herännyt näkemään maan nykyisten väljien aselakien räikeät haitat. Turhia kuolemia tulee päivittäin. Vain isoimmat asevälikohtaukset päätyvät uutisiin.

    Moni perhetragedia syntyy, kun esim vaimo ampuu kolistelusta säikähtyneenä kotiin yöllä yllättäin tulevan puolisonsa tai jopa nuoren lapsensa. Sisaruksetkin ovat vahingossa joutuneen veljensä tai siskonsa ampumiksi.

    Yksi lukunsa on se, että äkkipikaiset ihmiset voivat impulssikontrollin pettäessä turvautua suuttuessaan pysyyn kun sellainen on lähellä.Ampuma-aseella saa nopeammin ja laajemmin tuhoa aikaan kuin muilla keinoin. Aseet eivät kuulu koteihin ja kadulle!

    Mika

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän