Siirry pääsisältöön

taidan leipoa pullaa

Eilen lopulta taas kynnettiin pohjamutien kautta ja tänään jatketaan uusin ja toivottavasti paremmin voimin. O löysi mut suremassa salaa ja halaten totes, et "Don't cry mamma. Be happy. Don't cry"

Tänään en jaksa käydä keskustelua Yhdysvallat vastaan Suomi paremmuudesta, palaan siihen ehkä myöhemmin. Mun mielestä kun on aika itsestäänselvää ettei tässä kilpailussa ole voittajia tai häviäjiä, vaikka usein ehkä turhaan kärjistänkin. Harvemmin kai löytyy kiistatonta paremmuusjärjestystä silloin kun verrataan kahta länsimaata keskenään. Helpompaa olis pistää järjestykseen Yhdysvallat versus Sudan tai Suomi vastaan Bhutan. Tänään jaksan just roikkua tässä omassa ahtaanlaisessa maailmassani.

tänään on kesäkuun 14. ja "Flag Day"


Pidän M:lle taas kerran sitä ruokapäiväkirjaa. Lähinnä perustellakseni oman huoleni lääkärille ensiviikolla. Kyllä mä tiedän että se on ikäisekseen pitkä (käyrien yläpuolella) ja suhteessa muihin ikäisiinsä sillä on painoakin ihan kivasti (kuitenkin keskiarvon alapuolella), mutta, mutta... kun mä vanhempana näen millä eväillä se kasvaa ja ne eväät vaan supistuu supistumistaan ja toisesta laidasta nakataan sisään protskupirtelöitä ja energiapatukoita. Mä en muista koska se olis syönyt ruokaa, siis oikeeta ruokaa, tarkoitan pastaa ja kastiketta tai kanaa ja ranskalaisia tai pizzaa tai hampurilaisen tai... Kyllä mä sen hengissä pystyn pitämään ilmankin ja ihan kohtuullisen terveenäkin syöttämällä sille rautatabletteja, vitamiineja, ja sit niitä patukoita ja pirtelöitä. Ehkä mulla on oma rima turhan korkeella, ehkä mun pitäis vaan hyväksyä tilanne.


M lähti vikana koulupäivänä kouluun balleriinana, pojat katsoo telkkaa ja mä relaan... iltapäivällä lupasin rakentaa niitten kanssa legopuiston, siis sellaisen legoista tehdyn leikkipuiston, missä ne legoäijät sit puistoilee... Taidan leipoa pullaa.


iloinen ja niin mukava K jätti veljensä poskeen iloisen merkinnän. O ei ollut iloinen

meillä alkaa olemaan ihan kattava laivasto

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi14. kesäkuuta 2013 klo 12.12

    Olen itse ollu tosi nirsos ruoan suhteen lapsena, ja omalla (erityis)lapsella samaa vikaa, joten tiedän että ei nämä helppoja juttuja ole. Sellainen asia tuli mieleen, että onko M kiinnostunut ruoanlaitosta tai leipomisesta? Siis jos hänet saisi innostumaan ruoan syömisestä sen jälkeen, kun hän on itse nähnyt mitä ruokaan laitetaan? Toki pitäen alussa reseptit tosi yksinkertaisina ja sellaisina missä ei ole mitään inhokkeja.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää