Siirry pääsisältöön

taidan leipoa pullaa

Eilen lopulta taas kynnettiin pohjamutien kautta ja tänään jatketaan uusin ja toivottavasti paremmin voimin. O löysi mut suremassa salaa ja halaten totes, et "Don't cry mamma. Be happy. Don't cry"

Tänään en jaksa käydä keskustelua Yhdysvallat vastaan Suomi paremmuudesta, palaan siihen ehkä myöhemmin. Mun mielestä kun on aika itsestäänselvää ettei tässä kilpailussa ole voittajia tai häviäjiä, vaikka usein ehkä turhaan kärjistänkin. Harvemmin kai löytyy kiistatonta paremmuusjärjestystä silloin kun verrataan kahta länsimaata keskenään. Helpompaa olis pistää järjestykseen Yhdysvallat versus Sudan tai Suomi vastaan Bhutan. Tänään jaksan just roikkua tässä omassa ahtaanlaisessa maailmassani.

tänään on kesäkuun 14. ja "Flag Day"


Pidän M:lle taas kerran sitä ruokapäiväkirjaa. Lähinnä perustellakseni oman huoleni lääkärille ensiviikolla. Kyllä mä tiedän että se on ikäisekseen pitkä (käyrien yläpuolella) ja suhteessa muihin ikäisiinsä sillä on painoakin ihan kivasti (kuitenkin keskiarvon alapuolella), mutta, mutta... kun mä vanhempana näen millä eväillä se kasvaa ja ne eväät vaan supistuu supistumistaan ja toisesta laidasta nakataan sisään protskupirtelöitä ja energiapatukoita. Mä en muista koska se olis syönyt ruokaa, siis oikeeta ruokaa, tarkoitan pastaa ja kastiketta tai kanaa ja ranskalaisia tai pizzaa tai hampurilaisen tai... Kyllä mä sen hengissä pystyn pitämään ilmankin ja ihan kohtuullisen terveenäkin syöttämällä sille rautatabletteja, vitamiineja, ja sit niitä patukoita ja pirtelöitä. Ehkä mulla on oma rima turhan korkeella, ehkä mun pitäis vaan hyväksyä tilanne.


M lähti vikana koulupäivänä kouluun balleriinana, pojat katsoo telkkaa ja mä relaan... iltapäivällä lupasin rakentaa niitten kanssa legopuiston, siis sellaisen legoista tehdyn leikkipuiston, missä ne legoäijät sit puistoilee... Taidan leipoa pullaa.


iloinen ja niin mukava K jätti veljensä poskeen iloisen merkinnän. O ei ollut iloinen

meillä alkaa olemaan ihan kattava laivasto

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi14. kesäkuuta 2013 klo 12.12

    Olen itse ollu tosi nirsos ruoan suhteen lapsena, ja omalla (erityis)lapsella samaa vikaa, joten tiedän että ei nämä helppoja juttuja ole. Sellainen asia tuli mieleen, että onko M kiinnostunut ruoanlaitosta tai leipomisesta? Siis jos hänet saisi innostumaan ruoan syömisestä sen jälkeen, kun hän on itse nähnyt mitä ruokaan laitetaan? Toki pitäen alussa reseptit tosi yksinkertaisina ja sellaisina missä ei ole mitään inhokkeja.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää