Siirry pääsisältöön

keskusmuisti

Ruoki ja ulkoiluta Koira, pakkaa M:n eväät, terapia, peruuta tiistain terapia, varaa lääkäri, huomenna lääkäri, huomenna Raamis, iltapäivällä leikkideitti, tapaa M:n Ope, illalla Supper Club, perjantaina bileisiin, huomenna toinen leikkideitti, vahvista lastenhoitaja ensi viikolle, osta melatoniinia, pese pyykkiä, tee ensi kuun kalenteri, muistuta M:aa terapia sijaisesta, illalla L johonkin työtilaisuuteen, hoida Open kissoja, täytä kaavakkeita, lähetä sähköpostia...


Mä olen meidän perheen keskusmuisti. On mulla kalenteri, kaksikin. Keskimäärin käytän siltä kolmatta, sitä joka on mun korvain välissä. Ne kaks muuta on lähinnä muille, tai sit sitä varten et mun pitää nopeesti jossakin kohdassa tietää sopiiko joku aika jollekin tai johonkin vaiko ei. Oletusarvo kaikilta on että mä huolehdin. Pojat nyt ei vielä kykeniskään, M harjoittelee ja tarvitsee tukea muistamiseen, L:llä on töissä niin kiire et hyvä jos se tietää missä me asutaan... mä siis koordinoin, hoidan ja muistan. En valita. En oikeesti valita. Tä taitaa olla jonkinlainen yleismaailmallinen standardi, perheen äiti on kodin keskusmuisti joka tietää kaikkien lääkärit ja hammaslääkärit ja koulujen alut ja loput ja lomat ja muut.  Jos mua ei ole tässä, miten tää hoituu? Kai niillä kahdella kalenterilla... Viime kesänä huutelin vielä ambulanssista L:lle ohjeita siitä mihin soittaa ja kelle vie lapset ja mitä pitää peruuttaa ja muistaa ja hoitaa. Mistä löytyy puhelinnumerot ja sähköpostit jne.

Tässä KAIKKI mitä M eilen söi:
protskupirtelö, tikkari, kolmannes proteiinipatukasta, juusto, mehua, välipalakeksi, jogurtti, 2 1/2 pientä pinaattilettua, pikkujätski

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää