perjantai 28. kesäkuuta 2013

siitä on jo kauan

Vuosi sitten oli pilvinen päivä. Alkukesä oli hyytävän kylmä ja se eka parinkymmenen celsiuksen päivä tuntui jotenkin tuskaisan kuumalle ja tukalalle. Vähän pyörrytti ja heikotti ja ajattelin jo et oon saamassa jonkun vatsapöpön. Iltapäivällä lähdettiin lasten kanssa ulos. M halus kai ajaa pyörällä, mut mä en vaan jaksanut lykkiä poikia rattaissa ja tuli hikikin. Ahdisti vaan enemmän ja enemmän, rintaliivitkin puristi ja oksetti.

Sisällä otin liivit pois ja istuin alas, sisälläkin tuntui jotenkin kuumalle vaikka ilmastointikin oli päällä. Kehotin M:aa ottamaan kaapista itselleen ja pojille välipalaa ja mietin et miten e rintaliivit voi vieläkin puristaa, vaikka ne on jo tuolilla...


Se päivä päättyi silloin ambulanssikyydillä sairaalaan. Oli onni matkassa, olis voinut käydä huonosti. Loput kesästä pitkälle syksyyn meni kuntoutuessa. Muistoksi jäi ikuinen lääkitys ja kaunis hopeinen rannekoru.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.