opetusviidakko

Näkihän ne. Mä muistan kuinka mutsi mulle viime kesänä sanoi et kuvittelen ja liioittelen ja haluun vaan et mun lapsilla on jotain vikaa...

kahvilassa ennen evaluaatiota

tänne me mentiin

odotustilassa oli kaoottinen tunnelma

Kaavakkeessa oli kolme vaihtaria a) ei tarvetta b) arvioidaan uudelleen myöhemmin ja c) lisätestaus/tervetuloa oppimaan. Me saatiin se kolmas vaihtari. K:n ongelmat just niillä kolmella osa-alueella joita olin ajatellutkin – yhdestä en vaan tiennyt että sekin testataan. Ei siis yllätyksiä vaan lisätukea ja testejä tarvitaan hienomotoriikkaan (piirtäminen, pinsettiote, kynäote, tarttuminen, saksitaidot jne.), aistiyli/aliherkkyyteen eli siihen loputtomaan säheltämiseen ja kyvyttömyyteen pysähtyä harkitsemaan ja tönimiseen ja puremiseen ja asioiden suuhun tunkemiseen ja... kolmantena oli sosiaaliset taidot.

Tilaisuudesta poistuessani mietin kahta asiaa. Sitä et miten mä aina jotenkin aliarvioin oman vaistoni – verovaroin ei tosiaankaan tarjota huvikseen koulupaikkoja kenellekään - ja sit sitä et siellä samssa odotushuoneessa tais olla puolet lapsista kaksosia. No, kolmantena mietin sitä et M:n uuden koulun erityisope ei ollut vastannut nykyisen erityisopen sähköposteihin ja pyyntöihin tulla tutustumaan meidän M:aan ennen kouluvuoden päättymistä. Tästä komannesta asiasta otin sen verran kierroksia et päätin ajaa suoraan sinne uudelle koululle kertomaan mielipiteeni tilanteesta... siis noin vanhemman näkökulmasta.

Parkkeerasin siis seuraavaksi ala-asteen pihaan ja marssin K:n kanssa toimiston ovesta sisään. Kerroin sihteerille huolenaiheeni jotakuinkin näin; ”tyttäreni on aloittamassa koulun täällä syksyllä ja toistuvista yhteydenotoista huolimatta koulun erityisope ei ole vastannut tyttäreni erityisopen yhteydenottopyyntöihin. Ymmärrän että teillä on järjetön kiire sen tilanteen kanssa että saatte parisataa uutta oppilasta tänne syksyllä koulupiirien uudelleen jakamisen jälkeen, mutta vanhempana se kuulostaa minusta siltä ettei minun lapseni siirtymisen onnistuminen kiinnosta teitä” - Viitisen minuuttia myöhemmin meitä kuljetettiin ympäri koulua tutustumassa opetustiloihin ja erityisopetuksen tiloihin ja sen jälkeen istuin palaveeraamassa erityisopen kanssa, ja pääsin muun muassa tutustumaan koulun erityisopetuksen erityisopetussuunnitelmaan ja ryhmäjakoihin ja... niin ja lopuksi erityisope lupasi käydä tutustumassa M:aan ensiviikolla.

Mikä on tämän tarinan opetus? No se, että täällä kannattaa vanhempana pitää meteliä isestään. Ei rumasti ja vaatimalla ja polkemalla jalkaa, vaan olemalla läsnä ja ystävällinen. Sillä saa paljon aikaan. Ne lapset joiden vanhemmat näyttävät olevansa kiinnostuneita oman lapsensa opetuksesta ja oppimisesta, saavat enemmän kuin ne joiden vanhempia ei koululla näy. Epäreilua ehkä mutta totta. Poistuessani uhrasin muutaman ajatuksen niille lapsille joiden vanhemmilla ei kielimuurin tai muiden syiden takia ole mahdollisuutta tähän oman lapsen etujen valvomiseen.

sivuhuomautuksena ja loppukaneettina todettakoon että niinkin turha lisävaruste kuin ilmastoidut penkit, on itseasiassa aika jees tällä säällä, vaikkei ulkona lämpöasteita ollutkaan kuin vaivaiset 25C