Siirry pääsisältöön

oi miksi, oi miksi?

On hetkiä jolloin olis ihanaa osata olla vaatimaton. Siis sellainen ihminen joka tyytyy vähään tai vähintäänkin vähempään. Sellainen jolle paita on paita ja farkut vaan farkut ja jolla ei ole katkeamatonta tarvetta kaikkeen ihanaan ja kauniiseen... Oikeesti! 

Kun mä meen kauppaan ja katselen vaatteita, sovitan ja kas, hintalapussa on kolminumeroinen lukema... miksei mun paidat tai farkut koskaan oo edullisia, tai edes kohtuullisia, siis ne joiden kutsun kuulen ja ne jotka haluu muuttaa mun vaatekaappiin. Miksi mä en koskaan löydä niitä sikahalpoja ja kivan näköisiä diilejä?

Miksi sama asia tapahtuu lastenvaatekaupassa? Miksei niille käy ne ihan vaan tavalliset vaatteet? Miksi mua häiritsee niin paljon jos naapurin lapsella on sama paita? Olis halvempaa pukea ne niihin vaatteisiin, jotka tosta lähiostarilta saa... ja aivan varmasti ne ajais ihan saman asian. 

O:n vaatteet - Peek, K:n paita - Peek, shortsit - Mini Boden, M:n mekko - Naartjie

Miksi mä en ole tyytyväinen pihaan sellaisena kuin se on, vaan haluun istuttaa mäntyjä ja hortensioita ja maanpeittokasveja ja laittaa laattoja ja kiviä ja... moni muu olis tyytyväinen siihen mitä sillä on ja keskittyis lannoittamaan ja leikkaamaan sitä nurmikkoaan. Sekin näyttäis ihan kivalle. Niin, musta on tulossa vanha... mä haluaisin tällaisen söpön puutarhavajan ja suihkulähteen kans...

taimitarhalla taas vaihteeks...




Miksi mä tarvitsen skumppaa ja hyviä viinejä? Miksei se halpa kalja aja asiaa? Miksen voi olla tyytyväinen vähempään? Miksi elämä ei voi olla vaatimattomampaa? Oi miksi?

mojito - isänpäivän kunniaksi... mintun lehtiä, 1/2 limetin mehu, 2rkl sokeria, tummaa rommia , jäitä ja club sodaa



Vaihtoehtoisesti, miksei ihmisellä voi olla rahaa niin et vois aina tehdä kaikkee kivaa? Ehkä siks et sit se ei enää tuntuis niin kivalle ja kaikesta niin ihanan kivasta tulis omalla tavallaan yhdentekevää.

lapset sentään syö ihan vaan Kraftin Mac and Cheese, paitsi M joka ilmoitti mulle ettei se tykkää syödä koskaan kovin paljoa...

saippuakuplia

jälkkäriksi pakastettua, maustettua piimää - aka jätskiä

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää