perjantai 21. kesäkuuta 2013

alaston leipuri

Suomalaisten juhliessa juhannusta mä hoidan M:n Erityisopen – siis sen vanhan ei Enkelin – kissoja. Mietin et miten mä nyt tänkin tulin luvanneeksi, ajaa toiselle puolelle järveä kahdesti päivässä antamaan katille penisiliiniä. Onneksi se Ope tulee takaisin kotiin tänään. Kotimatkalla käydään lauman kanssa kaupassa, syödään aamiaista ja sit keskityn jättämään erilaisia viestejä sinne ja tänne. Yhden niistä Autismi Klinikalle. Mä en tiedä miksi se edelleen tuntuu musta jotenkin tappiolta. Puhelinvastaajalle luettelen ne tavalliset... M:n nimen, syntymäajan, mun nimen ja puhelinnumeroni. Kerron et ollaan viimeksi käyty siellä elokuussa ja et haluun varata ajan joko Noalle – käyttäytymisterapeutti jota ollaan tavattu – tai sit sille uudelle tyypille.

Vakuutusyhtiöltä tulee viesti että M:n ABA korvattavuus on voimassa vuoden loppuun, kesäkoulu on siis täten maksettu. Kasaan heinäkuun kalenteria ja välillä paimennan tota taskulampuilla-kitaroilla-merirosvolaivoilla miekkailevaa ryhmää. Illaksi tarttis leipoa kakku. M haluaa suklaakakun, mä olin ajatellut mansikkaa, lopputulos on kai jonkinmoinen kompromissi – tiikerikakku kermalla ja tuoreilla vatuilla.

Ohimennessäni tungen hampaidenvalkaisumuotit suuhun. Mä oon vihdoinkin nöyrtynyt ja todennut et pakko kai munkin on hampaani valkaista. Muotit on olleet keittiön kaapissa jo useamman vuoden – ne saa täällä hammaslääkäristä udein ikäänkuin tervetuliaislahjana - ja ne tahnat jääkaapissa odottelemassa mun inspiraatiota. L valkaisi omansa ekaa kertaa kuutisen vuotta takaperin ja on sen jälkeen aina silloin tällöin – kerran tai kaks vuodessa - tehnyt uudestaan pikakuurin. Itseäni ei niinkään oo häirinnyt hampaiden keltaisuus vaan enneminkin ne kahvi ja punkkutahrat.



Iltapäivällä pojat nukkuu yläkerrassa päikkäreitä valmistautuen iltaan kauneusunilla. M lajittelee olkkarissa duploja ja mumisee jotakin mennessään. Kakun leipomisen jäljiltä se on edelleen alaston leipuri, päällä marimekon essu. Se uus ravintolisä tuntuu uppoavan ainakin pirtelössä, tilasin siis laatikollisen $35/24kpl.




Ihailen naamiksessa juhannusmaisemia, kymmeniä auringonlaskuja ja kokkoja ja kesäisiä uimarantoja, laitureita ja saunoja. 



2 kommenttia:

  1. Mie vaanny halusin kertoa olevani olemassa, vaikken mitään ehdi/jaksa/kykene/pysty lukemaan- edes oikeastaan itse edes päivittämäänkän.
    Elämä on nyt tässä kohden jotenkin.
    Onneksi loma
    Pian.
    ehkä.
    Jyrkkä ehkä.

    Lämpimiä ajatuksia, muista pitää huolta itsesäsi ja omasta jaksamisestasi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vintti! Kyl tää taas tästä iloksi muuttuu :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.