Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
kaiken muun ymmärsin, mutta valkaisumuottien kohdalla repesin tyystin :D
VastaaPoistaKyllä on ihmeellinen maa se ämeriikka, kun pitää hampaitakin valkaista pitkin matkaa, siellä, täällä ja tuolla :)
mulla on veskassa nykyään vaan omia tavaroita - ilonsa siinäkin kun on isojen äiti.
Let me explain... annas kun selitän... ne hampaanvalkaisumuotit jäis sinne käsilaukkuun kun yks aamu päätin tyrkätä ne suuhun ja sit pitkin jo lähteä liikenteeseen ennen kuin ne sai ottaa pois ja sit autossa matkalla iskin ne sinne laatikkoon ja laukkuun :)
Poista...ei siis joka käänteessä pitää valkaista hampaita ;)
VastaaPoistaOkei, joo ;)
Poista