Siirry pääsisältöön

mun laukussa on lentokone

Koska en vapaapäivänä halunnut raahata mukaan koko sitä normaalia loputonta tavaramäärää joka mun "laukusta" löytyy, päätin siivota sen ja samalla napsin taas kuvia... lähinnä siksi et mua itseäni huvitti kaikki mitä sieltä löytyi...

lähtötilanne

se mitä pöydälle putos kun kippasin kassin ylösalaisin

Roskat: pari ruttuista värityskuvaa, käärepapereita, laastaripapereita, muovihelmi, omenasoseen korkki, muutama nimilappu ja nenäliina, rikkinäinen nappi, kengän solki, käyntikortti jne.

"lääkeosasto": laastareita, käsidesiä, hammaslankaa, hampaitten valkaisumuotit, neljä (4) huulirasvaa, huulikiilto, M:n ravintovalmisteen kansi, mun lääkäripapereita ja kosteuspyyhe

kännykän laturi, kolme kauppakassia, kosteuspyyhkeitä, pyöräilykypärän pehmuste

neljä tatskaa, sormus, sisilisko, rusettipinni, aurinkolasit, K:n purulelu, M:n stressilelu, lentokone ja pari pussinsulkijaa

kahdet kalsarit ja kahdet sukat

lompakko, raamattu, kasa kolikoita ja auton "tiepalvelu/huoltokortti"

Nämä sinne laitettiin takaisin: kosteuspyyhkeitä. kolme kauppakassia, surface (tabletti), kahdet kalsarit, yhdet sukat, purulelu ja stressilelu, sinkkosen kirja, laastareita, käsidesiä, alkoholipyyhe, kaksi huulirasvaa, proteiinipatukka, mun lääkkeet, lompakko ja raamattu.

tilanne "jälkeen"

Kommentit

  1. kaiken muun ymmärsin, mutta valkaisumuottien kohdalla repesin tyystin :D
    Kyllä on ihmeellinen maa se ämeriikka, kun pitää hampaitakin valkaista pitkin matkaa, siellä, täällä ja tuolla :)

    mulla on veskassa nykyään vaan omia tavaroita - ilonsa siinäkin kun on isojen äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Let me explain... annas kun selitän... ne hampaanvalkaisumuotit jäis sinne käsilaukkuun kun yks aamu päätin tyrkätä ne suuhun ja sit pitkin jo lähteä liikenteeseen ennen kuin ne sai ottaa pois ja sit autossa matkalla iskin ne sinne laatikkoon ja laukkuun :)

      Poista
  2. ...ei siis joka käänteessä pitää valkaista hampaita ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi