Siirry pääsisältöön

mun laukussa on lentokone

Koska en vapaapäivänä halunnut raahata mukaan koko sitä normaalia loputonta tavaramäärää joka mun "laukusta" löytyy, päätin siivota sen ja samalla napsin taas kuvia... lähinnä siksi et mua itseäni huvitti kaikki mitä sieltä löytyi...

lähtötilanne

se mitä pöydälle putos kun kippasin kassin ylösalaisin

Roskat: pari ruttuista värityskuvaa, käärepapereita, laastaripapereita, muovihelmi, omenasoseen korkki, muutama nimilappu ja nenäliina, rikkinäinen nappi, kengän solki, käyntikortti jne.

"lääkeosasto": laastareita, käsidesiä, hammaslankaa, hampaitten valkaisumuotit, neljä (4) huulirasvaa, huulikiilto, M:n ravintovalmisteen kansi, mun lääkäripapereita ja kosteuspyyhe

kännykän laturi, kolme kauppakassia, kosteuspyyhkeitä, pyöräilykypärän pehmuste

neljä tatskaa, sormus, sisilisko, rusettipinni, aurinkolasit, K:n purulelu, M:n stressilelu, lentokone ja pari pussinsulkijaa

kahdet kalsarit ja kahdet sukat

lompakko, raamattu, kasa kolikoita ja auton "tiepalvelu/huoltokortti"

Nämä sinne laitettiin takaisin: kosteuspyyhkeitä. kolme kauppakassia, surface (tabletti), kahdet kalsarit, yhdet sukat, purulelu ja stressilelu, sinkkosen kirja, laastareita, käsidesiä, alkoholipyyhe, kaksi huulirasvaa, proteiinipatukka, mun lääkkeet, lompakko ja raamattu.

tilanne "jälkeen"

Kommentit

  1. kaiken muun ymmärsin, mutta valkaisumuottien kohdalla repesin tyystin :D
    Kyllä on ihmeellinen maa se ämeriikka, kun pitää hampaitakin valkaista pitkin matkaa, siellä, täällä ja tuolla :)

    mulla on veskassa nykyään vaan omia tavaroita - ilonsa siinäkin kun on isojen äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Let me explain... annas kun selitän... ne hampaanvalkaisumuotit jäis sinne käsilaukkuun kun yks aamu päätin tyrkätä ne suuhun ja sit pitkin jo lähteä liikenteeseen ennen kuin ne sai ottaa pois ja sit autossa matkalla iskin ne sinne laatikkoon ja laukkuun :)

      Poista
  2. ...ei siis joka käänteessä pitää valkaista hampaita ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...