Siirry pääsisältöön

löydä sisäinen prinsessasi

L siivoo meidän jääkaappia ja vilkuilee samalla toisella silmällä formulaa. Me surffataan lauman kanssa netissä ja katsellaan oikeitten prinssien ja prinsessojen juhla-asuja. Kauniita ne on, kaikki. Meidän silmiin sopi myös Madden hääpuku. Olihan se perinteinen, mutta miksi sen olis pitänyt olla jotakin muuta? Kyllä mä ainakin lapsesta saakka halusin hääpäivänäni pukeutua kermakakkuun, laittaa hunnun päähän ja olla prinsessa – no Madde nyt on rinsessa muutenkin – mutta eiköhän Maddekin oo juossut pitkin palatsia alushame päässä ja leikkinyt menevänsä naimisiin.



Mun olo ei hyvin nukutun yön jäljiltä ole kovin kärkäs tai naseva. Silti suosittelen lukemaan tän blogikirjoituksen, johon heti ekaks törmäsin. Suosittelen lukemaan ja miettimään, ei siis silleen et mietipä nyt... vaan ihan vaan pohtimaan sitä mielikuvaa omasta kehosta ja sitä miten se oma mielikuva siirtyy omissa lapsissa eteenpäin. Oletko ruma? Oletko lihava? Oletko huono? Vai voisitko olla kaunis myös venyneenä ja vanuneena, ilman että olet kiinteytynyt ja kiinteyttänyt? Jopa niin ettei ne kaikki raskauskilot karisseetkaan, tai ehkä ne lähtivät korkojenkin kera... Voisitko oppia rakastamaan itseäsi? Osaisitko kantaa itsesi rakkaudella ja ylpeänä? Ehkä jo osaatkin.


Mä opin jo pienenä tyttönä, ihan niin kuin niin moni muukin, että vanhuus on rumaa, lihavuus on rumaa. Jos et ole kiinteä ja nuori ja laiha, on parempi peittää itsensä ja toivoa ettei kukaan näe. Ainakin on hyvä olla syömättä julkisesti ja muistaa aina kertoa että ainakin yrittää kaikkensa ollakseen nuorempi, kauniimpi ja kiinteämpi. Elämä ei saa näkyä, raskaudet ei saa näkyä, valvotut yöt pitää piilottaa kasvoilta. Kauheeta kun mulla on nää silmäpussitkin ja tukka hapsottaa ja uikkaria en ainakaan päälleni laita.

 
Saa olla kaunis. Ei tarvitse tieten tahtoen olla yltiörealistinen. Saa korostaa omia parhaita puoliaan ja tehdä itsestään viehättävän. Hoitaa itseään, käydä kampaajalla ja meikata. Tuleehan siitä itsellekin hyvä olo. 


En mä tiedä mitä mä haluan sanoa, varmaan samaa kuin se alkuperäinenkin yritti sanoa... pysäytetään naiset tää yhdessä tähän. Ei siirretä sitä rumuutta joka on meidän korvien välissä sukupolvia kestäneenä harhana enää meidän lapsiin. Luvataan olla kauniita ja rakastettavia, just näin.

tukka pystyssä aamuisin

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää