lauantai 8. kesäkuuta 2013

löydä sisäinen prinsessasi

L siivoo meidän jääkaappia ja vilkuilee samalla toisella silmällä formulaa. Me surffataan lauman kanssa netissä ja katsellaan oikeitten prinssien ja prinsessojen juhla-asuja. Kauniita ne on, kaikki. Meidän silmiin sopi myös Madden hääpuku. Olihan se perinteinen, mutta miksi sen olis pitänyt olla jotakin muuta? Kyllä mä ainakin lapsesta saakka halusin hääpäivänäni pukeutua kermakakkuun, laittaa hunnun päähän ja olla prinsessa – no Madde nyt on rinsessa muutenkin – mutta eiköhän Maddekin oo juossut pitkin palatsia alushame päässä ja leikkinyt menevänsä naimisiin.



Mun olo ei hyvin nukutun yön jäljiltä ole kovin kärkäs tai naseva. Silti suosittelen lukemaan tän blogikirjoituksen, johon heti ekaks törmäsin. Suosittelen lukemaan ja miettimään, ei siis silleen et mietipä nyt... vaan ihan vaan pohtimaan sitä mielikuvaa omasta kehosta ja sitä miten se oma mielikuva siirtyy omissa lapsissa eteenpäin. Oletko ruma? Oletko lihava? Oletko huono? Vai voisitko olla kaunis myös venyneenä ja vanuneena, ilman että olet kiinteytynyt ja kiinteyttänyt? Jopa niin ettei ne kaikki raskauskilot karisseetkaan, tai ehkä ne lähtivät korkojenkin kera... Voisitko oppia rakastamaan itseäsi? Osaisitko kantaa itsesi rakkaudella ja ylpeänä? Ehkä jo osaatkin.


Mä opin jo pienenä tyttönä, ihan niin kuin niin moni muukin, että vanhuus on rumaa, lihavuus on rumaa. Jos et ole kiinteä ja nuori ja laiha, on parempi peittää itsensä ja toivoa ettei kukaan näe. Ainakin on hyvä olla syömättä julkisesti ja muistaa aina kertoa että ainakin yrittää kaikkensa ollakseen nuorempi, kauniimpi ja kiinteämpi. Elämä ei saa näkyä, raskaudet ei saa näkyä, valvotut yöt pitää piilottaa kasvoilta. Kauheeta kun mulla on nää silmäpussitkin ja tukka hapsottaa ja uikkaria en ainakaan päälleni laita.

 
Saa olla kaunis. Ei tarvitse tieten tahtoen olla yltiörealistinen. Saa korostaa omia parhaita puoliaan ja tehdä itsestään viehättävän. Hoitaa itseään, käydä kampaajalla ja meikata. Tuleehan siitä itsellekin hyvä olo. 


En mä tiedä mitä mä haluan sanoa, varmaan samaa kuin se alkuperäinenkin yritti sanoa... pysäytetään naiset tää yhdessä tähän. Ei siirretä sitä rumuutta joka on meidän korvien välissä sukupolvia kestäneenä harhana enää meidän lapsiin. Luvataan olla kauniita ja rakastettavia, just näin.

tukka pystyssä aamuisin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.