Siirry pääsisältöön

no trespassing

Jos jotakin oon joskus katunut niin sitä ettei K:sta tullut Eemeliä; ”Voi herranjestas minkälainen lapsi oli hän...” Viidessä minuutissa se oli taas kerinnyt kääntämään yläkerran patterit päälle, heittämään kaikki vuodevaatteet lattialle, täyttämään Koiran vesikupin ruualla – ”keittoa, se sanoi” – ja tyhjentämään puhdaspyykkikorin lattialle. Minne K ei ehdi-kerkee-riennä-keksi sitä ei ole olemassakaan. Ai mitä mä tein kun kaikki tää tapahtui? No, siirsin pyykkejä koneesta kuivariin ja laitoin uuden lastin pesuun. Aamiaiseksi Koira oli muuten ehtinyt nauttimaan yhdet kakat potasta.

Siinä missä mä rentouduin pusikossa Koiran kanssa, L teki samaa kunnostaen meidän ruokapöytää. Kerros lakkaa vielä, ja hyvä siitä tulee. Edelleenkään ei nähty karhua, ei vaikka se oli taas tarinoiden mukaan viimeyönä kaatanut jonkun aidan. Mä ihmettelen tätä meidän urbaanikarhua joka välttelee mua selkeesti koska kaikki jotka ei halua siihen törmätä näkee sen siellä ja täällä ja me muutamat innokkaat, jotka mieluusti näkis sen joksus ei näe siitä vilaustakaan – no kakkaa oon nähnyt. Ehkä ongelma on siinä et mä liikun metsässä ja ne karhunkokijat istuu autoissaan tai sisällä talossa.


mun tulosuunta oli tuolla kyltin takana, sitä ei siis lasketa





Muita sunnuntain rentoutumisharjoituksia on ollut lakanoiden vaihto viiteen sänkyyn, leivonta, poikien ja L:n hiusten nyrhintä kesäkuntoon, ja taisin mä vielä jotakin muutakin tehdä. Mun täytyy kyllä myöntää et oon lakannut laittamasta pussilakanoita pojille. Peitot tulee kuitenkin pestyä vähintään kerran kahteen viikkoon, useimmiten kerran tai kaksi viikossa jomman kumman tai molempien vuotaessa yli öiseen aikaan.


Hiuksia leikatessa O:n pää pyöri kuin väkkärä ja noin puolivälissä se ilmoitti olevansa ihan valmis. Suostuttelin sitä vielä kestämään ja jaoin palkaksi tikkareita.  Siinä istuessaan se juoni miten me leikataan K:lta kaikki tukka pois. Ei leikattu. K taas huusi suoraa huutoa koko toimituksen alusta loppuun. Sitä kuulemma sattui ne katkenneet hiukset niskassa – ne hiuksenpätkät jotka kutittaa. K:n ihoa vasten ne tuntui kivulta ja siltä se sitten kuulostikin, siis siltä että äiti pahoinpitelee lastaan saksilla kylpyhuoneessa.

heinäkuukin muotoutuu hyvää vauhtia



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...