sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

no trespassing

Jos jotakin oon joskus katunut niin sitä ettei K:sta tullut Eemeliä; ”Voi herranjestas minkälainen lapsi oli hän...” Viidessä minuutissa se oli taas kerinnyt kääntämään yläkerran patterit päälle, heittämään kaikki vuodevaatteet lattialle, täyttämään Koiran vesikupin ruualla – ”keittoa, se sanoi” – ja tyhjentämään puhdaspyykkikorin lattialle. Minne K ei ehdi-kerkee-riennä-keksi sitä ei ole olemassakaan. Ai mitä mä tein kun kaikki tää tapahtui? No, siirsin pyykkejä koneesta kuivariin ja laitoin uuden lastin pesuun. Aamiaiseksi Koira oli muuten ehtinyt nauttimaan yhdet kakat potasta.

Siinä missä mä rentouduin pusikossa Koiran kanssa, L teki samaa kunnostaen meidän ruokapöytää. Kerros lakkaa vielä, ja hyvä siitä tulee. Edelleenkään ei nähty karhua, ei vaikka se oli taas tarinoiden mukaan viimeyönä kaatanut jonkun aidan. Mä ihmettelen tätä meidän urbaanikarhua joka välttelee mua selkeesti koska kaikki jotka ei halua siihen törmätä näkee sen siellä ja täällä ja me muutamat innokkaat, jotka mieluusti näkis sen joksus ei näe siitä vilaustakaan – no kakkaa oon nähnyt. Ehkä ongelma on siinä et mä liikun metsässä ja ne karhunkokijat istuu autoissaan tai sisällä talossa.


mun tulosuunta oli tuolla kyltin takana, sitä ei siis lasketa





Muita sunnuntain rentoutumisharjoituksia on ollut lakanoiden vaihto viiteen sänkyyn, leivonta, poikien ja L:n hiusten nyrhintä kesäkuntoon, ja taisin mä vielä jotakin muutakin tehdä. Mun täytyy kyllä myöntää et oon lakannut laittamasta pussilakanoita pojille. Peitot tulee kuitenkin pestyä vähintään kerran kahteen viikkoon, useimmiten kerran tai kaksi viikossa jomman kumman tai molempien vuotaessa yli öiseen aikaan.


Hiuksia leikatessa O:n pää pyöri kuin väkkärä ja noin puolivälissä se ilmoitti olevansa ihan valmis. Suostuttelin sitä vielä kestämään ja jaoin palkaksi tikkareita.  Siinä istuessaan se juoni miten me leikataan K:lta kaikki tukka pois. Ei leikattu. K taas huusi suoraa huutoa koko toimituksen alusta loppuun. Sitä kuulemma sattui ne katkenneet hiukset niskassa – ne hiuksenpätkät jotka kutittaa. K:n ihoa vasten ne tuntui kivulta ja siltä se sitten kuulostikin, siis siltä että äiti pahoinpitelee lastaan saksilla kylpyhuoneessa.

heinäkuukin muotoutuu hyvää vauhtia



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.