tiistai 25. kesäkuuta 2013

varokaa irrallista äitiä

Oi onnea ja sen autuutta… kun vapaapäiviä pitää riittävän harvoin on ne yhtä juhlaa vaikkei mitään sen kummempaa tekiskään. Jo se puolisentuntia siellä autolasiliikkeessä Sinkkosta lukien oli suorastaan juhlava – ei yhtään lasta nykimässä housunlahkeesta tai haluamassa pissalle. Edellinen oma vapaapäivä oli marraskuun alussa.

Ajoin ihan isoon kaupunkiin asti, kiertelin huonekalukaupoissa inspistä etsien. Ruokapöydäntuoliprojekti on kallistumassa penkkiprojektiksi, Crate & Barrel ainakin tiedosti mun tarpeen penkkimuodille. Kävin pienissä ja ahtaissa lahjatavaraliikkeissä, niissä joissa on ihan kauheesti kaikkea pientä ja rikkimenevää ja sellaista johon lasten nyt vaan on pakko koskea – ihan tavallistenkin lasten, saati sit meidän aistituntemuksia etsivien lasten. Katselin ja nautiskelin, tuoksuttelin kynttilöitä ja saippuoita. Ostin itselleni housut Bryn Walkerilta. Ostin vaikkei mun pitänyt ostaa yhtään mitään. Ostin koska ne oli ne housut joista olen vuosia unelmoinut ja kuvitellut jo ettei kukaan tee sellaisia housuja... ja siinä ne sit oli. Pakkohan ne oli ostaa. Ostin vaikka tiesin mitä L siitä ajattelee, ei pitänyt ostaa mitään. Ostin vaikka omatunto kolkutteeleekin. Ostin, enkä palauta.




Lopulta vaelsin puutarhaliikkeen kautta tähän kahvilamaailman mäkkäriin, Starbucksille. Lähinnä siks et täällä on ilmainen netti ja pöydät täynnä pistorasioita mulle ja muille mun kaltaisille. Osa tekee töitä, joku vaan surffaa, kaksi ainakin opiskelee. Mun naapurin matikantehtävät näyttää ikäviltä. Vastapäätä istuva mies taitaa vaan lukea päivän lehteä pädiltään.




Viimeyönä valvottiin. M ryntäs itkien meidän makkariin puoililtaöin ja sen jälkeen oli rauhatonta. Yhdeltä itkettiin taas... Yhdestä kahteen pidin sitä kiinni kädestä. Kahdelta se sanoi ettei enää tartte. Vähän sen jälkeen käveli L unissaan, se tutki kuulemma meidän talon rakenteita ja kolmelta oli taas M:n vuoro. Eilisiltainen chili ei ollut mun vatsan mieleen ja rintalastan alla korvensi. Harkitsen vakavasti ystävän neuvoa luopua punaisesta lihasta ja maitotuotteista. En tiedä häiritsikö prinsessan unta uusi melatoniinivalmiste vai vaan tietoisuus siitä että mä olen päivän poissa. Ehkä sillä oli vaan huono yö. Karvaisesti muistan taas ne valvotut vuodet ja olen haluton luopumaan jo kerran saavutetusta edusta, noin suunnilleen nukutuista öistä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.