Siirry pääsisältöön

varokaa irrallista äitiä

Oi onnea ja sen autuutta… kun vapaapäiviä pitää riittävän harvoin on ne yhtä juhlaa vaikkei mitään sen kummempaa tekiskään. Jo se puolisentuntia siellä autolasiliikkeessä Sinkkosta lukien oli suorastaan juhlava – ei yhtään lasta nykimässä housunlahkeesta tai haluamassa pissalle. Edellinen oma vapaapäivä oli marraskuun alussa.

Ajoin ihan isoon kaupunkiin asti, kiertelin huonekalukaupoissa inspistä etsien. Ruokapöydäntuoliprojekti on kallistumassa penkkiprojektiksi, Crate & Barrel ainakin tiedosti mun tarpeen penkkimuodille. Kävin pienissä ja ahtaissa lahjatavaraliikkeissä, niissä joissa on ihan kauheesti kaikkea pientä ja rikkimenevää ja sellaista johon lasten nyt vaan on pakko koskea – ihan tavallistenkin lasten, saati sit meidän aistituntemuksia etsivien lasten. Katselin ja nautiskelin, tuoksuttelin kynttilöitä ja saippuoita. Ostin itselleni housut Bryn Walkerilta. Ostin vaikkei mun pitänyt ostaa yhtään mitään. Ostin koska ne oli ne housut joista olen vuosia unelmoinut ja kuvitellut jo ettei kukaan tee sellaisia housuja... ja siinä ne sit oli. Pakkohan ne oli ostaa. Ostin vaikka tiesin mitä L siitä ajattelee, ei pitänyt ostaa mitään. Ostin vaikka omatunto kolkutteeleekin. Ostin, enkä palauta.




Lopulta vaelsin puutarhaliikkeen kautta tähän kahvilamaailman mäkkäriin, Starbucksille. Lähinnä siks et täällä on ilmainen netti ja pöydät täynnä pistorasioita mulle ja muille mun kaltaisille. Osa tekee töitä, joku vaan surffaa, kaksi ainakin opiskelee. Mun naapurin matikantehtävät näyttää ikäviltä. Vastapäätä istuva mies taitaa vaan lukea päivän lehteä pädiltään.




Viimeyönä valvottiin. M ryntäs itkien meidän makkariin puoililtaöin ja sen jälkeen oli rauhatonta. Yhdeltä itkettiin taas... Yhdestä kahteen pidin sitä kiinni kädestä. Kahdelta se sanoi ettei enää tartte. Vähän sen jälkeen käveli L unissaan, se tutki kuulemma meidän talon rakenteita ja kolmelta oli taas M:n vuoro. Eilisiltainen chili ei ollut mun vatsan mieleen ja rintalastan alla korvensi. Harkitsen vakavasti ystävän neuvoa luopua punaisesta lihasta ja maitotuotteista. En tiedä häiritsikö prinsessan unta uusi melatoniinivalmiste vai vaan tietoisuus siitä että mä olen päivän poissa. Ehkä sillä oli vaan huono yö. Karvaisesti muistan taas ne valvotut vuodet ja olen haluton luopumaan jo kerran saavutetusta edusta, noin suunnilleen nukutuista öistä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...