Oi onnea ja sen
autuutta… kun vapaapäiviä pitää riittävän harvoin on ne yhtä juhlaa vaikkei mitään
sen kummempaa tekiskään. Jo se puolisentuntia siellä autolasiliikkeessä
Sinkkosta lukien oli suorastaan juhlava – ei yhtään lasta nykimässä
housunlahkeesta tai haluamassa pissalle. Edellinen oma vapaapäivä oli
marraskuun alussa.
Ajoin ihan isoon
kaupunkiin asti, kiertelin huonekalukaupoissa inspistä etsien. Ruokapöydäntuoliprojekti
on kallistumassa penkkiprojektiksi, Crate & Barrel ainakin tiedosti mun
tarpeen penkkimuodille. Kävin pienissä ja ahtaissa lahjatavaraliikkeissä,
niissä joissa on ihan kauheesti kaikkea pientä ja rikkimenevää ja sellaista
johon lasten nyt vaan on pakko koskea – ihan tavallistenkin lasten, saati sit meidän
aistituntemuksia etsivien lasten. Katselin ja nautiskelin, tuoksuttelin
kynttilöitä ja saippuoita. Ostin itselleni housut Bryn Walkerilta. Ostin
vaikkei mun pitänyt ostaa yhtään mitään. Ostin koska ne oli ne housut joista
olen vuosia unelmoinut ja kuvitellut jo ettei kukaan tee sellaisia housuja...
ja siinä ne sit oli. Pakkohan ne oli ostaa. Ostin vaikka tiesin mitä L siitä ajattelee, ei pitänyt ostaa mitään. Ostin vaikka omatunto kolkutteeleekin. Ostin, enkä palauta.
Lopulta vaelsin
puutarhaliikkeen kautta tähän kahvilamaailman mäkkäriin, Starbucksille. Lähinnä
siks et täällä on ilmainen netti ja pöydät täynnä pistorasioita mulle ja muille
mun kaltaisille. Osa tekee töitä, joku vaan surffaa, kaksi ainakin opiskelee.
Mun naapurin matikantehtävät näyttää ikäviltä. Vastapäätä istuva mies taitaa
vaan lukea päivän lehteä pädiltään.
Viimeyönä
valvottiin. M ryntäs itkien meidän makkariin puoililtaöin ja sen jälkeen oli
rauhatonta. Yhdeltä itkettiin taas... Yhdestä kahteen pidin sitä kiinni
kädestä. Kahdelta se sanoi ettei enää tartte. Vähän sen jälkeen käveli L
unissaan, se tutki kuulemma meidän talon rakenteita ja kolmelta oli taas M:n
vuoro. Eilisiltainen chili ei ollut mun vatsan mieleen ja rintalastan alla
korvensi. Harkitsen vakavasti ystävän neuvoa luopua punaisesta lihasta ja
maitotuotteista. En tiedä häiritsikö prinsessan unta uusi melatoniinivalmiste
vai vaan tietoisuus siitä että mä olen päivän poissa. Ehkä sillä oli vaan huono
yö. Karvaisesti muistan taas ne valvotut vuodet ja olen haluton luopumaan jo
kerran saavutetusta edusta, noin suunnilleen nukutuista öistä.
Kommentit
Lähetä kommentti