Siirry pääsisältöön

KE-SÄ-LO-MA!

KE-SÄ-LO-MA! En tiedä pitäiskö ihastuttaa, vihastuttaa vai hirvityttää... käytännössä oon aika onnellinen siitä ettei meidän – keskiviikkoja lukuunottamatta - tarvitse aamuisin ehtiä mihinkään. Se tuntuu aika vapauttavalta, saadaan lonnia ja tapella kaikessa rauhassa eikä ketään tartte patistaa mihinkään, mennään kun ehditään ja jaksetaan. Tänään on rakennettu Duploista merirosvolaivoja ja leikkikenttiä ja... riehuttu.




No, maanantaina mennään tapaamaan M:n uutta Erityisopea, Mrs Enkeliä. Tästä onkin hupaisa keskustelun pätkä eiliseltä... Rva Enkeli nimittäin tuli piipahtamaan M:n luokassa just bileitten aikaan ja M jäi siihen juttelemaan mun ja sen kanssa:

E: Hei M, mä olen Rva Enkeli
M: Se ei oo mikään nimi
---
E: M, esitteletkö minut veljillesi?
M: K ja O, tässä on Rva ...?
E: Muistatko M, mun nimi on helppo...
M: K ja O, tässä on mun uus ope, Rva Helppo

Mä oon miettinyt tätä syömistä ja ruoka-asiaa taas oikein urakalla... Koska M:aa selkeesti ahdistaa eniten päivällinen, on meillä päivällinen toistaiseksi peruutettu ja tilalle lanseerattu laajennettu iltapala. Mä muistan omilta syömishäiriöajoilta et se päivällinen oli paha, se oli niin valtavan iso ja muutenkin jotenkin vaikeesti lähestyttävä.

Kaikki ihanat ehdotukset ruuan laittamisesta yhdessä ja paineettomasta ruokailusta otetaan toki vastaan kiitollisuudela ja lämmöllä, mutta M laittaa mielellään ruokaa – muille. Ja Meillä ei ruokailutilanteissa ole paineita. Ihan tarkoituksella on poistettu jokainen pakko ja ehto ja aikaraja... ruokapöydässä joo istutaan ruoka-aikaan, mutta ei oo pakko syödä.

Tänään – joo mä tiedän ettei tää laajempaa yleisöä juur kiinnosta, mutta kirjoitan silti – M on syönyt:

7:30 aamiaiseksi: pirtelö - 15min
10:00 välipala koulussa : 1dl juustonaksuja, 1dl marjasosetta, 1 mini kuppikakku (jonkun synttärit)
12:00 lounas: 5 ranskalaista perunaa, 2,4dl kaakaota – 30 min
14:45 välipala: 1 ½ pikkupullaa – 30min
18:00 päivällinen: 1 makaroni (siis oikeesti 1kpl), ½ kananmunan valkuainen, 1 juustotikku, 1 jogurtti – 45min
19:30 iltapala: juustotikku, pullaviipale, jogurtti – 45min

M:n lautanen keskellä


tältä se näytti 45minuutin jälkeen



Se on enemmän kuin mä ajattelin, mutta eihän tossa nyt kai ihan kauheesti oo ruokaa ja toisaalta sen kuitenkin pitäis saada noin 1700kcal/vrk. Nopealla laskutoimituksella, kun mulla se kalorilaskuri kuitenkin on vielä korvienvälissä päällekytkettävissä, sanoisin että sai tänään energiaa noin 1260kcal. Proteiinia tossa oli tarpeeksi ja rasvaa, kuidut jäi puuttumaan melkein kokonaan.  Lisäksi se juo vettä ja saa 2 rautatablettia päivässä. Vähän mua mietityttää toi ruokapöydässä vietetty aika... en vaan tiedä miten siihen pitäis puuttua, vai pitäiskö...

**

Kodinkuvalehdessä muuten kirjoitettiin että jokaisella ihmisellä pitäis olla korekeintaan 300m:n matka lähimpään viheralueeseen - metsään tai puistoon. Meidän naapurustossa käydään kiivasta keskustelua siitä et karhut kävelee pitkin jalkakäytäviä keskellä kirkasta päivää... lähimpään metsään on 30 metriä ja siihen puistoon ehkä just 300m. Kuitenkin me asutaan 4 miljoonan asukkaan metropolissa ja 30minuutin tai alle 30km matkan päässä keskustasta. Täällä on jopa toimiva joukkoliikenne, pääasiallisesti johdinautoja ja hybridejä. 

naapurin nappaama karhukuva


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi