Siirry pääsisältöön

KE-SÄ-LO-MA!

KE-SÄ-LO-MA! En tiedä pitäiskö ihastuttaa, vihastuttaa vai hirvityttää... käytännössä oon aika onnellinen siitä ettei meidän – keskiviikkoja lukuunottamatta - tarvitse aamuisin ehtiä mihinkään. Se tuntuu aika vapauttavalta, saadaan lonnia ja tapella kaikessa rauhassa eikä ketään tartte patistaa mihinkään, mennään kun ehditään ja jaksetaan. Tänään on rakennettu Duploista merirosvolaivoja ja leikkikenttiä ja... riehuttu.




No, maanantaina mennään tapaamaan M:n uutta Erityisopea, Mrs Enkeliä. Tästä onkin hupaisa keskustelun pätkä eiliseltä... Rva Enkeli nimittäin tuli piipahtamaan M:n luokassa just bileitten aikaan ja M jäi siihen juttelemaan mun ja sen kanssa:

E: Hei M, mä olen Rva Enkeli
M: Se ei oo mikään nimi
---
E: M, esitteletkö minut veljillesi?
M: K ja O, tässä on Rva ...?
E: Muistatko M, mun nimi on helppo...
M: K ja O, tässä on mun uus ope, Rva Helppo

Mä oon miettinyt tätä syömistä ja ruoka-asiaa taas oikein urakalla... Koska M:aa selkeesti ahdistaa eniten päivällinen, on meillä päivällinen toistaiseksi peruutettu ja tilalle lanseerattu laajennettu iltapala. Mä muistan omilta syömishäiriöajoilta et se päivällinen oli paha, se oli niin valtavan iso ja muutenkin jotenkin vaikeesti lähestyttävä.

Kaikki ihanat ehdotukset ruuan laittamisesta yhdessä ja paineettomasta ruokailusta otetaan toki vastaan kiitollisuudela ja lämmöllä, mutta M laittaa mielellään ruokaa – muille. Ja Meillä ei ruokailutilanteissa ole paineita. Ihan tarkoituksella on poistettu jokainen pakko ja ehto ja aikaraja... ruokapöydässä joo istutaan ruoka-aikaan, mutta ei oo pakko syödä.

Tänään – joo mä tiedän ettei tää laajempaa yleisöä juur kiinnosta, mutta kirjoitan silti – M on syönyt:

7:30 aamiaiseksi: pirtelö - 15min
10:00 välipala koulussa : 1dl juustonaksuja, 1dl marjasosetta, 1 mini kuppikakku (jonkun synttärit)
12:00 lounas: 5 ranskalaista perunaa, 2,4dl kaakaota – 30 min
14:45 välipala: 1 ½ pikkupullaa – 30min
18:00 päivällinen: 1 makaroni (siis oikeesti 1kpl), ½ kananmunan valkuainen, 1 juustotikku, 1 jogurtti – 45min
19:30 iltapala: juustotikku, pullaviipale, jogurtti – 45min

M:n lautanen keskellä


tältä se näytti 45minuutin jälkeen



Se on enemmän kuin mä ajattelin, mutta eihän tossa nyt kai ihan kauheesti oo ruokaa ja toisaalta sen kuitenkin pitäis saada noin 1700kcal/vrk. Nopealla laskutoimituksella, kun mulla se kalorilaskuri kuitenkin on vielä korvienvälissä päällekytkettävissä, sanoisin että sai tänään energiaa noin 1260kcal. Proteiinia tossa oli tarpeeksi ja rasvaa, kuidut jäi puuttumaan melkein kokonaan.  Lisäksi se juo vettä ja saa 2 rautatablettia päivässä. Vähän mua mietityttää toi ruokapöydässä vietetty aika... en vaan tiedä miten siihen pitäis puuttua, vai pitäiskö...

**

Kodinkuvalehdessä muuten kirjoitettiin että jokaisella ihmisellä pitäis olla korekeintaan 300m:n matka lähimpään viheralueeseen - metsään tai puistoon. Meidän naapurustossa käydään kiivasta keskustelua siitä et karhut kävelee pitkin jalkakäytäviä keskellä kirkasta päivää... lähimpään metsään on 30 metriä ja siihen puistoon ehkä just 300m. Kuitenkin me asutaan 4 miljoonan asukkaan metropolissa ja 30minuutin tai alle 30km matkan päässä keskustasta. Täällä on jopa toimiva joukkoliikenne, pääasiallisesti johdinautoja ja hybridejä. 

naapurin nappaama karhukuva


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...