Siirry pääsisältöön

KE-SÄ-LO-MA!

KE-SÄ-LO-MA! En tiedä pitäiskö ihastuttaa, vihastuttaa vai hirvityttää... käytännössä oon aika onnellinen siitä ettei meidän – keskiviikkoja lukuunottamatta - tarvitse aamuisin ehtiä mihinkään. Se tuntuu aika vapauttavalta, saadaan lonnia ja tapella kaikessa rauhassa eikä ketään tartte patistaa mihinkään, mennään kun ehditään ja jaksetaan. Tänään on rakennettu Duploista merirosvolaivoja ja leikkikenttiä ja... riehuttu.




No, maanantaina mennään tapaamaan M:n uutta Erityisopea, Mrs Enkeliä. Tästä onkin hupaisa keskustelun pätkä eiliseltä... Rva Enkeli nimittäin tuli piipahtamaan M:n luokassa just bileitten aikaan ja M jäi siihen juttelemaan mun ja sen kanssa:

E: Hei M, mä olen Rva Enkeli
M: Se ei oo mikään nimi
---
E: M, esitteletkö minut veljillesi?
M: K ja O, tässä on Rva ...?
E: Muistatko M, mun nimi on helppo...
M: K ja O, tässä on mun uus ope, Rva Helppo

Mä oon miettinyt tätä syömistä ja ruoka-asiaa taas oikein urakalla... Koska M:aa selkeesti ahdistaa eniten päivällinen, on meillä päivällinen toistaiseksi peruutettu ja tilalle lanseerattu laajennettu iltapala. Mä muistan omilta syömishäiriöajoilta et se päivällinen oli paha, se oli niin valtavan iso ja muutenkin jotenkin vaikeesti lähestyttävä.

Kaikki ihanat ehdotukset ruuan laittamisesta yhdessä ja paineettomasta ruokailusta otetaan toki vastaan kiitollisuudela ja lämmöllä, mutta M laittaa mielellään ruokaa – muille. Ja Meillä ei ruokailutilanteissa ole paineita. Ihan tarkoituksella on poistettu jokainen pakko ja ehto ja aikaraja... ruokapöydässä joo istutaan ruoka-aikaan, mutta ei oo pakko syödä.

Tänään – joo mä tiedän ettei tää laajempaa yleisöä juur kiinnosta, mutta kirjoitan silti – M on syönyt:

7:30 aamiaiseksi: pirtelö - 15min
10:00 välipala koulussa : 1dl juustonaksuja, 1dl marjasosetta, 1 mini kuppikakku (jonkun synttärit)
12:00 lounas: 5 ranskalaista perunaa, 2,4dl kaakaota – 30 min
14:45 välipala: 1 ½ pikkupullaa – 30min
18:00 päivällinen: 1 makaroni (siis oikeesti 1kpl), ½ kananmunan valkuainen, 1 juustotikku, 1 jogurtti – 45min
19:30 iltapala: juustotikku, pullaviipale, jogurtti – 45min

M:n lautanen keskellä


tältä se näytti 45minuutin jälkeen



Se on enemmän kuin mä ajattelin, mutta eihän tossa nyt kai ihan kauheesti oo ruokaa ja toisaalta sen kuitenkin pitäis saada noin 1700kcal/vrk. Nopealla laskutoimituksella, kun mulla se kalorilaskuri kuitenkin on vielä korvienvälissä päällekytkettävissä, sanoisin että sai tänään energiaa noin 1260kcal. Proteiinia tossa oli tarpeeksi ja rasvaa, kuidut jäi puuttumaan melkein kokonaan.  Lisäksi se juo vettä ja saa 2 rautatablettia päivässä. Vähän mua mietityttää toi ruokapöydässä vietetty aika... en vaan tiedä miten siihen pitäis puuttua, vai pitäiskö...

**

Kodinkuvalehdessä muuten kirjoitettiin että jokaisella ihmisellä pitäis olla korekeintaan 300m:n matka lähimpään viheralueeseen - metsään tai puistoon. Meidän naapurustossa käydään kiivasta keskustelua siitä et karhut kävelee pitkin jalkakäytäviä keskellä kirkasta päivää... lähimpään metsään on 30 metriä ja siihen puistoon ehkä just 300m. Kuitenkin me asutaan 4 miljoonan asukkaan metropolissa ja 30minuutin tai alle 30km matkan päässä keskustasta. Täällä on jopa toimiva joukkoliikenne, pääasiallisesti johdinautoja ja hybridejä. 

naapurin nappaama karhukuva


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää