Sen vuosi sitten
olin siis maannut koko yön paikoillani, saanut sisäisen verenvuodon ja maannut
taas hievahtamattakaan, joka paikkaa kolotti ja särki ja edessä oli päivä
täynnä tutkimuksia ja tutkimusten kavereita. Tässä vaiheessa tiedettiin ettei
vika ole sydämessä ja seuraava epäilys oli – keuhkot.
Tänä vuonna
eilinen oli onneksi toisenlainen. Ensimmäinen pitkästä helleaallosta, lämmin
kuin lehmän henkäys. Tältä äidiltä meni iltapäivästä pahan kerran hermot, mutta
noin muuten oiken onnistunut. Käytiin Taideopella kahvilla ja leikkimässä ja
allekirjoittanut vähän purkamassa sydäntään. Lapset heitteli vesi-ilmapalloja
pihalla ja suihkutteli toisiaan vesiletkulla... kotiin matkas kolme lasta
puolialastomina.
No miten ne
hermot sit meni? Tultiin kotiin, laitoin märät vaatteet pesuun, tyhjensin
tiskikoneen ja ”I’m hungry...” valituksen säestämänä laitoin ruokaa. M halus
ruokaa jota voi pureskella, selvä... laitoin siis pureskeltavaa ruokaa kaikille
kolmelle. Ruokapöydässä M ilmoittaa kuin uutena asiana että tiedänhän mä ettei
hän syö ruokaa – joo tiedän. Hän haluaa pirtelön. Hullu tai epätoivoinen kun
oon, teen pirtelön. Teen pirtelön, jotta pikkutyranni voi kertoa mulle ettei
halua sitä vaan ottais mielellään jäätelöä. Tässä vaiheessa pojatkin tajuaa
että heidän ihan tavallainen kana ja pasta ja vihannekset on oikeestaan aika
perseestä ja hekin mieluusti ottais pirtelöä tai jäätelöä tai ehkä molemmat. Jostakin
korvien välistä kuuluu sellainen pieni naps. Astelen pakastimelle, kaivan ulos
puolengallonan paketin vaniljajäätelöä – vähän vajaan 2 litraa – ja jaan sen
ristillisesti tasan kolmeen kulhoon. Isken kulhot niitten eteen ja heitän
lusikat pöydälle, nappaan tuoreen Kodin Kuvalehden kainalooni ja ilmoitan että
on kaikkien kannalta huomattavasti parempi jos tästä ei aiheudu sotkua ja
painelen yläkertaan lukemaan lehteäni. Mennessäni työnnän ne kolme koskematonta
lautasta Koiran eteen, keittiössä on hiljaista.
Vartin päästä ne
tulee makkariin muina miehinä, kertoo että he pyyhki toistensa kädet ja suut ja
ettei kukaan oo tahmee. Alakerrassa odottaa K:n puolikas kulhollinen jäätelöä,
M:n melkein koskematon ja O on tyhjentänyt omansa. Oli siistiä, ei sotkua.
Lapsellista? Joo. Mutta kyllä teki hyvää hetken aikaa olla taas kolme tai viis
tai jotakin siltä väliltä. Otin jääkaapista sen viimeisen oluen ja istuin alas. Autan vauhtikaksikolle lohikäärme-dinosaurus-krokotiiliasut päälle. Ne on aika hauskan näköiset lohikäärmeet... M:n asu on kokoa 18kk ja K:n 24kk.
Ilalla ajaelin yhteen
noista järvenrantakaupungeista, juhlimaan Kummitäti K:n synttäreitä. Siellä oli
muitakin lämpömittarin näyttäessä 30C:sta vielä seitsemän jälkeenkin. Meillä
oli kivaa, Mojito oli hyvää, ruoka pahaa. Istuttiin pitkään, muisteltiin meidän
yhteistä tietä, tällä kertaa niitä hyviä ja hauskoja asioita.
 |
| tunnelma - hyvä, ruoka - huono |
Kommentit
Lähetä kommentti