mun sydämellä on kypärä

Synttärit tai ei, elämä jatkuu ennallaan. M meni pitkän aamiaisen jälkeen myöhässä kouluun, tapasi koulussa palomiehen, sai hetken istua kuskin penkillä ja kurkistaa ambulanssiin. Sillävälin kotona leikittiin – merirosvoa – nukuttiin varhaisen aamun sanelemana päiväunet ja valmistauduttiin iltapäivän terapioihin.

keijukaisprinsessa, prinssi ja O lähdössä terapiaan

Klinikalla kaikki ennallaan, käytävällä törmättään ABA ohjaajaan ja neuvoteltiin tulevan maanantain evaluaatiosta. M:lla on edessä testisessio kesää ajatellen; tunti testejä, toinen sosiaalistentaitojen ryhmää ohjaajan tarkkaillessa. Lisäksi toivomus oli että mä toisin sille M:n IEP:stä (mukautetun opetuksen suunnitelma - se oli se hojks tai jotakin sinne päin) kopsun ennen meidän palaveria.

Päivälliseksi O halus pastaa ja ”pink sauce” ja lihapullia. K:n toivomus oli kalanruotoja ja koirankakkaa. Päädyin ensimmäiseen vaikka jälkimmäinen toki olis ollut edullisempi päivällisvaihtari. Tuttua kaavaa noudattaen M ei syönyt (säästi tilaa jälkkärille), K ei malttanut syödä ja O söi kaksitoista – OIKEESTI!!!! - lihapullaa ja kaiken pastan. Jälkkäriksi tarjoiltiin eilistä kakkua, jätskiä ja keksiä. Mulla on käsissäni toinen lapsi jonka syömistä mä en osaa käsitellä. K ei malta syödä, mutta kiltisti se istuu pöydässä syömättä kunnes kaikki on syöneet. Tänään syynä oli ymmärrettävästi kaikki ne uudet ja ihanat lelut mutta eikö samaan rahaan kannattais syödä, kun kuitenkin joutuu odottamaan muita.

L kävi uudestaan lääkärissä, sai antibioottipiikin ja paremmat tropit mukaan. Huomisen sairauslomaa. Ottaen huomioon ettei täällä oikeastaan tunneta käsitettä sairausloma, on se aika huikeeta... ehkä mun olis pitänyt kannustaa sitä jäämään sänkyyn eilen.

Huomenna ihan tavispäivä, keskiviikkona K:n koulutestit, torstaina tavallista ja perjantaina meidän hääpäivä ja poikien lääkärit. 

Mielenkiinnolla seuraan miten M:n ja pyöräilykypärän suhde kehittyy. Oon tän ennenkin todennut, ainakin jouluna ja kai ennen synttäreitäkin. M on lapsi joka ei halua mitään eikä kiinny mihinkään tai ollut mitenkään mainittavan innostunut yhtään mistään. Se ei kai oo koskaan kauheesti kiintynyt mihinkään, paitsi meihin - siis meidän perheeseen. Kyllä se Kissasta aina välillä puhuu, mutta sen ettei Kissaa enää ole se ohitti olankohautuksella ja ohittaa edelleen. Koiralla ja sillä on merkillinen suhde. Koira tuntuu useimmiten olevan lähinnä tiellä, eikä sen karkailutkaan M:aa kauheesti oo huolestuttaneet - ei niin että edes pitäis, mutta... Koiralle M on kuitenkin selkeesti tärkee ja ottaen huomioon että Koira on puhtaasti mun koira eikä se nyt niin kauheesti muista kuin musta ja Kummisetä K:sta. Nyt M:llä on fillarikypärä ja se kypärä on useimmiten sen päässä. Tää on uutta.

M ja sen kypärä... kahvilassa, ruokakomerossa, lähdössä terapiaan, iltapalalla kylvyn jälkeen, aamulla suremassa...