Siirry pääsisältöön

maksamme velkaa

Onneksi on sunnuntai.



M:n vohvelit ja jogurtti sen jälkeen kun ne on "syöty"

Siinä missä juhannusaaton kemut oli ihanat ja hauskat ja riemuisat ja... Eilen masettiinkin sit kovaa hintaa perjantai-illan riemusta. Juhannus tuli tarpeeseen ja kivaa oli. Siis ei siilleen örvelletään juhannuskivaa vaan ihan oikeesti kivaa. Lapset leikki, aikuiset söi ja jutteli ja söi ja jutteli ja... lapset paistoi notskilla vaahtokarkkeja ja M kylpi hot tubissa. Illan hämärryttyä ja lasten nukahdettua isäntäväen sänkyyn siirryttiin sinne nuotion ääreen juttelemaan mukavia. Sitähän tunsi itsensä ihan ihmiseksi, sai taas hetken olla jotain muutakin kuin äiti.


O ja sen käsilaukku

kompromissikakku - suklaata, valkosuklaata, kermaa ja vattuja






L pyytää huomauttamaan että se näyttää Michelin-mieheltä ton takin takia




söin ekaa kertaa yhteentoista vuoteen nuotiomakkaraa


Pudotus oli rankka. Niinhän se kaikissa lapsiperheissä on, jos illalla valvotaan niin seuraavana päivänä ei kellään oo kovin kivaa. O oli väsynyt ja kiukkuinen ja kiukutteli ja oli sellainen kai kohtuu tyypillinen väsynyt kolmevee. Mutta nää kaks muuta... mulla ei oo sanoja kuvaamaan sitä menoa, mutta sanotaan vaikka niin että siitä oli leikki kaukana ja myös vanhemmilla itku lähellä. M:n nukahtaminenkin kesti lopulta illalla toista tuntia, vaikka se oli melatoniininsa saanut.

M on ottanut painopeittonsa takaisin käyttöön, se oli jo välillä K:n käytössä. Täytyy miettiä jos tekis K:lle omansa. Näppylätyyny on koko perheen käytössä ja harkitsen puolivakavissani sellaisten hankkimista ruokapöydän tuolien istuintyynyiksi, sais päivällisvieraatkin treenata vähän keskivartalonlihaksiaan syödessään.

meidän lapset rakastaa tätä "kidutusvälinettä"





Kodintuunaus projekti jatkuu... löysin meille uuden sohvapöydän, keksitiin miten saadaan ruokapöytä tuunattua salonkikelposemmaksi ja tuolien tilalle tullee tässä vaiheessa valkoiset penkit.

Pebble Coffee Table - West Elm

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...