maanantai 17. kesäkuuta 2013

kesäaamuna

On maanantaiaamu, ihan virallisesti kesäloman eka päivä. Mä istun tässä keittiön pöydän ääressä, ihan niin kuin melkein kaikkina aamuina. Pojat leikkii olkkarissa duploilla. Ne on kotia niillä ukoilla ja mä toisella korvalla seuraan niitten jutustelua. Mietin ettei mikään ihme että leikillä on keskeinen osa lasten elämän selvittelyssä psykologilla.



M istuu tässä mun vieressä, on istunut jo 45 minuuttia. Pojat söi aamiaisensa kymmenessä minuutissa, M työstää omaansa edelleen... kaakao, kaksi vohvelia siirapilla, yksi mansikka ja yksi mustikka. Kun se lopulta on valmis, on lautasella edelleen yksi mansikka ja yksi mustikka ja yksi vohveli. Kaakaon se sentään joi. Mä syön sen mansikan ja sen mustikan. M siirtyy olkkariin määräämään poikia ja leikki muuttuu minuutissa ilmiriidaksi.

Mä pyydän sen takaisin keittiöön ja se ryhtyy tekemään matikantehtäviä. Leikki olkkarissa jatkuu taas... nyt ne ”istuu ruokapöydässä”. M tekee tehtäviään, se rakastaa läksyjä ja koulutehtäviä. Kuuntelen kuinka se aloittaa laskemisen aina alusta; ”1, 2, 3 - 1, 2, 3, 4 – 1, 2, 3, 4, 5 – 1, 2 3...” kunnes päästään kahteenkymmeneen.




Kohta pitäis valua suihkuun ja lähteä tapaamaan Enkeliä M:n uudelle koululle. Iltapäivällä olis tutusti terapiaa...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.