Siirry pääsisältöön

erkkayskös

Vaihdan sen opehatun taas tähän erityislapsen vanhemman pipoon. Se on aika tiukka hattu ja istuu toisinaan tarpeettomankin syvällä päässä.

Juttelin tänään M:n koululla piipahtaessani M:n erityisopen kanssa niistä K:n eilisistä testeistä. Palaute oli toisaalta karua kuultavaa, mut eihän siinä mitään ylläreitä tullut. Se sanoi et se ei olis tuntenut testattavan lapsen vanhempaa olis sen näkemys ollut ettei poika ole ikinä pitänyt kynää kädessä tai leikannut saksilla. Erityisope totes myös että hänen kokemuksensa mukaan meillä on käsissämme ADHD-lapsi. ADHD:sta ei yleensä puhuta alle kouluikäisellä lapsella - jos ei ole ”pakko” – vaan tarkastellaan tilannetta SI-häiriönä eli aistiyli- ja aliherkkyyksinä. K:n kohdalla puhutaan laajasti SI-häiriöisestä lapsesta. Sosiaalisista taidoista puhuttaessa Ms Tiffany sanoi ettei saanut K:n katsekontaktia kertaakaan sen tunnin aikana ja ettei K suostunut asioimaan kenenkään muun kuin hänen kanssaan. Autismista ei kuitenkaan K:n kohdalla puhuta, vaan enneminkin just ADHD:sta ja siitä ettei K vaan ehdi katselemaan ketään silmiin kaiken sen ärsyketulvan keskellä. Musta tuntui lohdulliselta että joku rehellisesti sanoo ääneen ton kirjainyhdistelmän joka on meidän vanhempien mielestä aika ilmiselvä. Sanoo vaikkei poika vielä olekaan kouluikäinen. Sanoo vaikkei me sitä diagnoosia vielä "metsästetäkään".

K:n terapeutti suositteli meille tällaista "wiggle seatia" Idea on siis se että tää tyyny tuolilla vaatii niin paljon huomiota lihaksistolta ettei jannu ehdi enää pyörimään pyllyllään istuessaan.  


Periaatteessahan O:lla on vastaavia ongelmia, mutta ne on päinvastaisia kuin K:lla ja ihan hirvittävän paljon lievempiä. Päinvastaisina ja lievempinä ne häiritsee O:n elämää ja oppimista vähemmän. Koulunkäynnin kannalta ei ole kovin olennaista että kylpeminen ja/tai hiustenpesu on yhtä taistelua tai ettei O halua kävellä paljain varpain. Mä olin totaalisen häkeltynyt tänään O:n juostessa pihalla paljainvarpain vesisuihkun alla... ennenkuulumatonta.



M:lla oli tänään vika SNAPS (Students Needing Additional Programming Support), yhden aikakauden loppu. Viimeisenä koulupäivänä M sai mukaansa sosiaalisentarinan isosta koulusta, eli monistekirjasen jossa kerrottiin mitä se koulun vaihtaminen tulee käytännössä tarkoittamaan M:n elämässä. Kuvituksena oli tuleva koulu ja tulevan koulun koululuokka.


kuvassa M:n uuden koulun rehtori 



Meillä on M:n kanssa ollut pulmana sormet jotka hakee itselleen puuhaa ikäänkuin huomaamatta. Ensin M repi huuliaan kunnes ne oli verillä. Kun tää saatiin loppumaan siirtyi se sama repiminen ja nyppiminen sormiin ja nyt M aina stressaantuessaan alkaa repimään sormenpäitään. Ollaan tilanteessa jossa kynsinauhojen tulehtuminen alkaa olemaan lähellä. Juttelin asiasta eilen M:n toimintaterapeutin kanssa ja hän suositteli hankkimaan M:n sormille vaihtoehtoista puuhaa pienen lelun muodossa. Siis sellaisen jota voi rauhassa repia ja puristella ja tänään Taideope tarjos mulle ratkaisun tähän asiasta mainitessani... nämä on helppoja tehdä ja halpoja ja saivat myös hyvän vastaanoton. 

ilmapallojen sisällä on perunajauhoja ja toisessa riisiä

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi6. kesäkuuta 2013 klo 20.43

    Äidinvaisto on vaan niin kummallinen asia. Ja hyvä niin. Monet ongelmat olis varmasti painettu villaisella tai lakaistu maton alle, ellei juuri äiti olisi leijonaemon lailla vaatinut vastauksia. Isiä siis yhtään väheksymättä...

    Kuten aikoinaan myös M:n kohdalla, on varmasti jatkon kannalta hyvä, että K on arvioitu ja todettu tarvitsevan erityistä tukea. Eihän se ikinä ole mukavaa kuulla niitä "negatiivisia" asioita omasta kultakimpaleestaan, mutta hyväähän tässä vaan haetaan. M on edistynyt niin paljon niin lyhyessä ajassa, että päätä huimaa. Uskon ihan täysillä, että K hyötyy varmasti näistä erityisopetuskuvioista. Noi näppylätyynyt eivät oman takaliston alla ole mitään miellyttäviä, mutta auttavat joitakin levottomia lapsia rauhoittumaan.

    Pitääkin kokeilla tuollaista ilmapallojuttua. Luokassa on ollut käytössä sinitarran palasia tai stressipalloja tai jotain muuta pientä ja äänetöntä. Kerrothan, kuinka M:lla sujuu ilmapallojen kanssa.

    Aurinkoisin ja hikisin terveisin Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa7. kesäkuuta 2013 klo 20.11

      M ainakin toistaiseksi tykkää ilmapalloistaan ja kuljettaa sitä mukanaan jatkuvasti. Mä tykkään siitä et ne on helppoja ja halpoja, kun niitä kuitenkin hukkuu.

      Näppylätyynyä on nyt suositellut mulle toimintaterapeutti, lastenlääkäri, erityisope, sä ja kaks lastentarhanopea... pitänee siis investoida sellaiseen :)

      Poista
  2. marikan polut6. kesäkuuta 2013 klo 22.07

    ihanan niminen tuo uusi koulu - meillä olisi kaksi pientä kateellista tyttöä, jos kertoisin... (Pieni talo preerialla -kirjat ovat supersuosikkeja!)

    Kerrothan, toimiiko tuo "tyyny", harkitsin jossain vaiheessa sellaisen hankkimista yhdelle tuosta joukkiostani, mutta aikeeksi jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa7. kesäkuuta 2013 klo 20.14

      Mä saan myös hyvät vibat tosta koulun nimestä :) Toinen vaihtari olis ollut Rosa Parks - musta nainen, joka ei antanut julkisessa kulkuneuvossa valkoiselle paikkaansa... ihmisoikeusaktivistilla on toki sija sydämessa, mutta kyllä se Ingallsin Laura vaan on jotakin :)

      Kerron kun saan sen hankittua. Mulle on nyt muutaman päivän sisällä suositeltu sitä aika monelta suunnalta...

      Poista
  3. Anonyymi6. kesäkuuta 2013 klo 22.22

    Noi tyynyt on ainakin toiminu meidän töissä niillä lapsilla joille on kokeiltu. Suosittelen.
    Oon joskus itsekin istunu semmosen päällä huvikseen ja silloin istuu paljon ryhdikkäämmin. Lihaksille kyytiä. ;)

    Ilmapallo jauhon kaa ainakin tuntuu tosi muikeelta. =D Hyvä stressilelu myös muille.

    / Älskling

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää