sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

norsu sukkahousuissa?

Mä mietin tänään istuessani pihalla uikkareissa ja vaan sellainen kevyt rätti kietaistuna ympärille – pareoksi sitä kai kutsutaan – mietin... en niinkään sitä miltä mä näytän vaan omaa lapsuuttani. Mietin sitä miten mutsi oli landellakin aina täydessä tällingissä ja sitä kuinka se niinä harvoina kertoina kun ei ollut, se pakeni jonkun lähestyessä sisään kiljuen et käskekää ne pois...

Älkää käsittäkö väärin, en tosiaankaan kuulu ”american hot chicks top 10” –listalle. Näytän ihan tavalliselta useamman lapsen synnyttäneeltä naiselta. Jokainen raskaus näkyy, maha on omastakin mielestä aika karsee, sellainen venynyt ja ryppyinen. Mutsi näytti mun ikäisenä todennäköisesti freesimmältä uikkareissaan, sillä oli kuitenkin takanaan vaan kaksi raskautta ja nekin kahdentoista vuoden välein. Toisen lapsen synnyttäessään se oli just täyttänyt 34. Sen ikäisenä mä en ollut synnyttänyt vielä ensimmäistäkään. Nuoret kudokset kuitenkin väistämättä palautuu paremmin kuin vanhat. Miksi se siis koki näyttävänsä siltä että sen piti piiloutua? Kuka oli saanut sen uskomaan itsestään että se on ruma? Miksi se ei osannut kantaa itseään tyylillä? Miksi sen piti piiloutua?

Sit mä ajattelin tätä asiaa lasteni kannalta. En usko että ne ajattelee mun ulkonäöstä kauheesti mitään. M:n mielestä mä oon kaunis, poikien mielestä uskoisin tässä vaiheessa olevani ennen kaikkea – äiti. En usko että mä olen arvostelun kohteena. Ehkä myöhemmin ne oppii ajattelemaan että mutsi on ryppyinen vanha pieru. Mä oon ajatellut osata kantaa ne ryppyni ylpeydellä, merkkinä eletystä elämästä. Ennen kaikkea opettaakseni lapseni suhtautumaan vanhenemiseen ja elämän jälkiin rakkaudella ja lempeydellä. Mä toivon kykeneväni omalla esimerkilläni opettamaan niille lempeyttä omaa itseään kohtaan, opettamaan että myös useamman lapsen äidit saa olla pihalla uikkareissa, silloinkin kun naapurinrouva kävelee ohitse.

Mä haluaisin myös koota valokuvasarjan tavallisesta amerikkalaisesta naisesta. Ihan kenestä vaan... siitä naisesta mun edessä kassajonossa tai siitä joka hymyilee mulle kun tilaan kahvini. M:n luokkakaverin äidistä tai ystävästä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.