perjantai 28. kesäkuuta 2013

aamusumua kesäkuussa

Aamulla ulkona on sakea sumu – kesäinversio sanoo L – sakea, märkä ja lämmin sumu. Aamuseiskalta jo parikymmentä astetta, maataan M:n kanssa vierekkäin siinä sängyssä ja ihmetellään maisemaa. Sumun kuuluu tulla lokakuussa. Sumu ei kuulu kesään. Täällä kesä on kuuma ja kuiva, ei tällaista veitsellä leikattavaa nahkean kosteaa lämpöä.

Alakerrassa laitan pojille vohveleita ja M:lle sen suklaapirtelön – puolet kermaa, puolet täysmaitoa ja sit se paketti. M ei haluu vohveleita. M paljasti mulle aamulla sängyssä et se pelkää mennä uuteen kouluun ja että sitä ahdistaa sen uusi koulu. Mä tiedän että se ei syö sen takia et sitä ahdistaa... Mä en halua et sitä ahdistaa syyskuuhun saakka ja et sit sit ahdistaa uusi koulu-luokka-opettaja syyskuusta joulukuuhun. Jannut syö kolme vohvelia kumpikin, ja paljon siirappia. Lasten syödessä mä täyttelen K:n papereita, koulupiirin jatkoarviointeja varten. Mä mietin niitä kysymyksiä tai oikeastaan mä mietin tietääkö kukaan useamman lapsen vanhempi vastauksia niihin kysymyksiin... mä en ainakaan tiedä ja heittelen paperille sopivan kuuloisia arvauksia... Ensimmäiset sanat? 15kk. Selkeä puhe? 30kk. Käveli? 12kk. Istui tuetta? 7kk. Mietin mitä tekemistä mun omalla terveydentilalla on tän asian kannalta? Ehkä sillä sit on...



Mietin miten ihanaa on päästä kouluun syyskuussa. Mietin miten mahtavaa on saada jotakin niin tärkeetä tekemistä et mulla on väistämättä vähän vähemmän aikaa ajaa näitten asioita. Onhan se joo sit sähläystä ja kiirettä, mut kuitenkin mun silmissä se näyttäytyy vapautena. Mä oon kurkkua myöten täynnä sitä et yks kiipeilee pitkin seiniä ja toinen ei syö ja kolmas syö ja eka on sitä ja toka tätä ja kolmas kolmatta... ainakin sen ajan kun oon koulussa ja mun on pakko lukea ja kirjoittaa ja tehdä koulutehtäviä, mä saan olla joku muu kuin se mikä mä nyt oon. Edes muutamaksi tunniksi saan olla ajattelematta ja ahdistumatta näistä asioista. Toivottavasti keväällä saan olla myös töissä, ainakin välillä.

Kyllä mä rakastan. Rakastan niin että tekee kipeetä ja että kyyneleet nousee silmiin kun katselen niitten touhuja tai kuuntelen juttuja. Mun tekee mieli kaapata se pieni luiseva tyttö syliin ja puristaa – lujasti. Mun tekee mieli pussata pulleeta poskea ja kikattaa mun apinan kanssa. Ei se sitä ole.


Mä oon vaan uupunut lääkärinlausuntoihin, arviointeihin, terapeuttien kanssa vatvomiseen, raportteihin, kopioihin ja kaavakkeisiin. Aina ei vaan jaksais ja sit jaksaa taas. Kaipaan vähän etäisyyttä ja sitä saa koulussa ja töissä – etäisyyttä ja omaa tilaa. Mun vanhemmuus nyt on tätä ja silti haluaisin voida olla vaan vanhempi, olla vaan lasten kanssa ajattelematta liikoja.  Onneksi on kesä, onneksi kohta on loma, vaikka lyhytkin. Ja onneksi on aina skumppaa.

M:n iltalitannia:

Good night, sleep tight, don't let:
the bad guys get in our eyes (silmätulehdus)
the head lice bite (täit)
any spiders make webs on our house (hämähäkit ja niitten seitit)
any bees get in (kaikki ampiaisen sukulaiset)
any flies get in or more than five (kärpäset)
or any other bugs get in (öttiäiset)
or any tornadoes come (pyörremyrsky)
or floods come (tulva)
or anything bad happen to anyone

Lista kasvaa aina välillä, mitään ei putoo pois ja järjestys pysyy...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.