Siirry pääsisältöön

erkkayskös

Vaihdan sen opehatun taas tähän erityislapsen vanhemman pipoon. Se on aika tiukka hattu ja istuu toisinaan tarpeettomankin syvällä päässä.

Juttelin tänään M:n koululla piipahtaessani M:n erityisopen kanssa niistä K:n eilisistä testeistä. Palaute oli toisaalta karua kuultavaa, mut eihän siinä mitään ylläreitä tullut. Se sanoi et se ei olis tuntenut testattavan lapsen vanhempaa olis sen näkemys ollut ettei poika ole ikinä pitänyt kynää kädessä tai leikannut saksilla. Erityisope totes myös että hänen kokemuksensa mukaan meillä on käsissämme ADHD-lapsi. ADHD:sta ei yleensä puhuta alle kouluikäisellä lapsella - jos ei ole ”pakko” – vaan tarkastellaan tilannetta SI-häiriönä eli aistiyli- ja aliherkkyyksinä. K:n kohdalla puhutaan laajasti SI-häiriöisestä lapsesta. Sosiaalisista taidoista puhuttaessa Ms Tiffany sanoi ettei saanut K:n katsekontaktia kertaakaan sen tunnin aikana ja ettei K suostunut asioimaan kenenkään muun kuin hänen kanssaan. Autismista ei kuitenkaan K:n kohdalla puhuta, vaan enneminkin just ADHD:sta ja siitä ettei K vaan ehdi katselemaan ketään silmiin kaiken sen ärsyketulvan keskellä. Musta tuntui lohdulliselta että joku rehellisesti sanoo ääneen ton kirjainyhdistelmän joka on meidän vanhempien mielestä aika ilmiselvä. Sanoo vaikkei poika vielä olekaan kouluikäinen. Sanoo vaikkei me sitä diagnoosia vielä "metsästetäkään".

K:n terapeutti suositteli meille tällaista "wiggle seatia" Idea on siis se että tää tyyny tuolilla vaatii niin paljon huomiota lihaksistolta ettei jannu ehdi enää pyörimään pyllyllään istuessaan.  


Periaatteessahan O:lla on vastaavia ongelmia, mutta ne on päinvastaisia kuin K:lla ja ihan hirvittävän paljon lievempiä. Päinvastaisina ja lievempinä ne häiritsee O:n elämää ja oppimista vähemmän. Koulunkäynnin kannalta ei ole kovin olennaista että kylpeminen ja/tai hiustenpesu on yhtä taistelua tai ettei O halua kävellä paljain varpain. Mä olin totaalisen häkeltynyt tänään O:n juostessa pihalla paljainvarpain vesisuihkun alla... ennenkuulumatonta.



M:lla oli tänään vika SNAPS (Students Needing Additional Programming Support), yhden aikakauden loppu. Viimeisenä koulupäivänä M sai mukaansa sosiaalisentarinan isosta koulusta, eli monistekirjasen jossa kerrottiin mitä se koulun vaihtaminen tulee käytännössä tarkoittamaan M:n elämässä. Kuvituksena oli tuleva koulu ja tulevan koulun koululuokka.


kuvassa M:n uuden koulun rehtori 



Meillä on M:n kanssa ollut pulmana sormet jotka hakee itselleen puuhaa ikäänkuin huomaamatta. Ensin M repi huuliaan kunnes ne oli verillä. Kun tää saatiin loppumaan siirtyi se sama repiminen ja nyppiminen sormiin ja nyt M aina stressaantuessaan alkaa repimään sormenpäitään. Ollaan tilanteessa jossa kynsinauhojen tulehtuminen alkaa olemaan lähellä. Juttelin asiasta eilen M:n toimintaterapeutin kanssa ja hän suositteli hankkimaan M:n sormille vaihtoehtoista puuhaa pienen lelun muodossa. Siis sellaisen jota voi rauhassa repia ja puristella ja tänään Taideope tarjos mulle ratkaisun tähän asiasta mainitessani... nämä on helppoja tehdä ja halpoja ja saivat myös hyvän vastaanoton. 

ilmapallojen sisällä on perunajauhoja ja toisessa riisiä

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi6. kesäkuuta 2013 klo 20.43

    Äidinvaisto on vaan niin kummallinen asia. Ja hyvä niin. Monet ongelmat olis varmasti painettu villaisella tai lakaistu maton alle, ellei juuri äiti olisi leijonaemon lailla vaatinut vastauksia. Isiä siis yhtään väheksymättä...

    Kuten aikoinaan myös M:n kohdalla, on varmasti jatkon kannalta hyvä, että K on arvioitu ja todettu tarvitsevan erityistä tukea. Eihän se ikinä ole mukavaa kuulla niitä "negatiivisia" asioita omasta kultakimpaleestaan, mutta hyväähän tässä vaan haetaan. M on edistynyt niin paljon niin lyhyessä ajassa, että päätä huimaa. Uskon ihan täysillä, että K hyötyy varmasti näistä erityisopetuskuvioista. Noi näppylätyynyt eivät oman takaliston alla ole mitään miellyttäviä, mutta auttavat joitakin levottomia lapsia rauhoittumaan.

    Pitääkin kokeilla tuollaista ilmapallojuttua. Luokassa on ollut käytössä sinitarran palasia tai stressipalloja tai jotain muuta pientä ja äänetöntä. Kerrothan, kuinka M:lla sujuu ilmapallojen kanssa.

    Aurinkoisin ja hikisin terveisin Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa7. kesäkuuta 2013 klo 20.11

      M ainakin toistaiseksi tykkää ilmapalloistaan ja kuljettaa sitä mukanaan jatkuvasti. Mä tykkään siitä et ne on helppoja ja halpoja, kun niitä kuitenkin hukkuu.

      Näppylätyynyä on nyt suositellut mulle toimintaterapeutti, lastenlääkäri, erityisope, sä ja kaks lastentarhanopea... pitänee siis investoida sellaiseen :)

      Poista
  2. marikan polut6. kesäkuuta 2013 klo 22.07

    ihanan niminen tuo uusi koulu - meillä olisi kaksi pientä kateellista tyttöä, jos kertoisin... (Pieni talo preerialla -kirjat ovat supersuosikkeja!)

    Kerrothan, toimiiko tuo "tyyny", harkitsin jossain vaiheessa sellaisen hankkimista yhdelle tuosta joukkiostani, mutta aikeeksi jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa7. kesäkuuta 2013 klo 20.14

      Mä saan myös hyvät vibat tosta koulun nimestä :) Toinen vaihtari olis ollut Rosa Parks - musta nainen, joka ei antanut julkisessa kulkuneuvossa valkoiselle paikkaansa... ihmisoikeusaktivistilla on toki sija sydämessa, mutta kyllä se Ingallsin Laura vaan on jotakin :)

      Kerron kun saan sen hankittua. Mulle on nyt muutaman päivän sisällä suositeltu sitä aika monelta suunnalta...

      Poista
  3. Anonyymi6. kesäkuuta 2013 klo 22.22

    Noi tyynyt on ainakin toiminu meidän töissä niillä lapsilla joille on kokeiltu. Suosittelen.
    Oon joskus itsekin istunu semmosen päällä huvikseen ja silloin istuu paljon ryhdikkäämmin. Lihaksille kyytiä. ;)

    Ilmapallo jauhon kaa ainakin tuntuu tosi muikeelta. =D Hyvä stressilelu myös muille.

    / Älskling

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...
33 kommenttia
Lue lisää