Siirry pääsisältöön

isossa kaupungissa

Rauha maassa... pojat katsoo telkkaria – niin, ei meillä oikeesti katsota telkkaa kuin tunti päivässä, joskus kaksi – ja M tekee eskaritehtäviä ja pohtii mitä haluais tänään syödä... ”pojille viinirypäleitä, kaikille juustoa, jogurttia mulle ja O:lle, ei K:lle... joo, mä syön tänään juustoa ja jogurttia” ...ja mä taidan ostaa sille kaupasta kuitupillereitä.

tältä se pyöräilijän päivällinen näytti sit oikeesti


K haluu katsoo telkkarista ”something else”. Se ei tiedä mitä se haluu, mut aina se vaan haluu sitä jotakin muuta... tarjontaa on selkeesti aivan liikaa. Lopulta me valkataan O:n kanssa ja K kiljuu taustalla ”something else, something else...” – ja asettuu tyytyväisenä katsomaan veljensä valkkaamaa ohjelmaa.

Mä laitan seuraavan kupillisen kahvia ja siirryn L:n kanssa ulos. Aurinko on ihanan lämmin jo näin aamusta. Mä juon kahvia auringonpaisteessa ja L maalaa pylväitä ja kuistia. Me jutellaan ja suunnitellaan pihaa... yks kasvimaalaatikko lisää, vähän laajennettu patio, muutama hortensia ja ehkä tuijat portinpieliin. Käyn avaamassa vesihanan talon seinustalta ja löydän K:n vaeltelemassa eriparisissa kengissään. Iloisesti se kertoo kuinka Koira oli yrittänyt kans lähtee ulos, mut hän ei päästänyt. Sit se ottaa mua kädestä kiinni ja me kävellään yhdessä takapihalle katsomaan sitä suunnittelukohdetta.

***

Hypätään ajassa eteenpäin. Kello on kohta kahdeksan – illalla. Pojat on jo sängyssä ja M nautiskelee iltapalaansa... Päivä meni sujuvasti shoippaillen ja kaupunkikierroksella ja sit siellä Home Depotissa, taimitarhalla. Nyt on tuijat portinpielessä ja lapsilla uus romulaatikko... seuraavaks sit ne hortensiat ja kukkapenkit ja...

Kaupungilla piipahdettiin kauppahallissa ”Pike Place Market”:lla. Siellä on aina ihan julmettu kaaos ja sillä hetkellä kun astuttiin sinne sisään tajusin et se on aivan hillitön virhe. Olis ollut siis ihan kelle tahansa... ilman rattaita kolmen lapsen kanssa, paikassa jossa on miljoona ihmistä survoutuneena yhteen käytävään, pidä siinä sit noita metrin mittaisia kädestä kiinni ja huolehdi ettei kukaan huku mihinkään. Puolivälissä käytävää päästii onneksi takaisin ulos, mutta siinä vaiheessa K:n osalta peli oli menetetty, eikä siihen auttanut enää mikään muu kuin rauhaisa telkkariaika kotona. K siis istui M:n kanssa telkun edessä kun me O:n kanssa tehtiin pihahommia. O tarvitsee aikaa meidän kanssa ja sitä se kerrankin sai.


maalaishiiret isossa kaupungissa


päivän saalis taimitarhalta

tauko ennen töihin ryhtymistä... L kasas boksin ja mä kaivoin kuoppia tuijille ja etupihalle yhdelle uudelle lupiinille

ennen...

...jälkeen

mun uudet kesäkengät... sit ostin pojille kesäalesta kesävaatteita ja syksyks yhden paidan


Kommentit

  1. Tosi pirtsakat kesäkengät. Taitaa olla nyt pinkki mieluinen ;) Itsekin kyllä tykkäisi jostain pinkistä vaatteesta, mut ei vaan oikeen sovi. Pinkit tennarit löytyy kyllä.

    Niin ja M:n shortsihaalari sopii hänelle tosi hyvin.

    Enkä osaa taaskaan kommentoida muuta kuin vaatejuttuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pinkki on mulla muodissa kai viimeiset vuotta...

      Poista
  2. Kätevä tuo auton lava kun saa tavarat sinne. Kätevää myös jos on yleensä niin hyvä sää että voi kuljettaa kaikkea lavalla! Suomessa tuntuis harvinaiselta herkulta että voi luottaa säähän niin paljon. Ihanan siisti piha teillä kun on nätisti ruoho ja hiekka-alue ja laatat erikseen. Suomessa on muuten tuosta sinänsä kauniista lupiinista tullut oikein ongelma. Se leviää tosi tehokkaasti ja on vallannu isoja alueita ympäri Suomea niin että muut niittykukat kuolee. Se kasvaa missä vaan ja on vaikea kitkeä lopullisesti. Tuolla on lisää Suomen tilanteesta, jos kiinnostaa: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=120090&lan=fi Siellä kerrotaankin, että lupiini on alunperin Pohjois-Amerikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On joo kätevä, eikä meillä olis "elämää" ilman sitä. Harvemmin sataa niin paljon ettei tavaroita vois laittaa lavalle/olis jotakin niin arkaa tavaraa et menis pienessä sateessa pilalle.

      Täällä lupiini leikataan kukinnan loppuvaiheessa jotta sitä leviämistä hillitään, mutta mä yritän noita meidän lupiineja oikein levittää mutta kanit estää tätä tehokkaasti :)

      Poista
  3. ^ Niin t. aiemminkin kommentoinut opiskelija Suomesta :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi