Siirry pääsisältöön

taidan leipoa pullaa

Eilen lopulta taas kynnettiin pohjamutien kautta ja tänään jatketaan uusin ja toivottavasti paremmin voimin. O löysi mut suremassa salaa ja halaten totes, et "Don't cry mamma. Be happy. Don't cry"

Tänään en jaksa käydä keskustelua Yhdysvallat vastaan Suomi paremmuudesta, palaan siihen ehkä myöhemmin. Mun mielestä kun on aika itsestäänselvää ettei tässä kilpailussa ole voittajia tai häviäjiä, vaikka usein ehkä turhaan kärjistänkin. Harvemmin kai löytyy kiistatonta paremmuusjärjestystä silloin kun verrataan kahta länsimaata keskenään. Helpompaa olis pistää järjestykseen Yhdysvallat versus Sudan tai Suomi vastaan Bhutan. Tänään jaksan just roikkua tässä omassa ahtaanlaisessa maailmassani.

tänään on kesäkuun 14. ja "Flag Day"


Pidän M:lle taas kerran sitä ruokapäiväkirjaa. Lähinnä perustellakseni oman huoleni lääkärille ensiviikolla. Kyllä mä tiedän että se on ikäisekseen pitkä (käyrien yläpuolella) ja suhteessa muihin ikäisiinsä sillä on painoakin ihan kivasti (kuitenkin keskiarvon alapuolella), mutta, mutta... kun mä vanhempana näen millä eväillä se kasvaa ja ne eväät vaan supistuu supistumistaan ja toisesta laidasta nakataan sisään protskupirtelöitä ja energiapatukoita. Mä en muista koska se olis syönyt ruokaa, siis oikeeta ruokaa, tarkoitan pastaa ja kastiketta tai kanaa ja ranskalaisia tai pizzaa tai hampurilaisen tai... Kyllä mä sen hengissä pystyn pitämään ilmankin ja ihan kohtuullisen terveenäkin syöttämällä sille rautatabletteja, vitamiineja, ja sit niitä patukoita ja pirtelöitä. Ehkä mulla on oma rima turhan korkeella, ehkä mun pitäis vaan hyväksyä tilanne.


M lähti vikana koulupäivänä kouluun balleriinana, pojat katsoo telkkaa ja mä relaan... iltapäivällä lupasin rakentaa niitten kanssa legopuiston, siis sellaisen legoista tehdyn leikkipuiston, missä ne legoäijät sit puistoilee... Taidan leipoa pullaa.


iloinen ja niin mukava K jätti veljensä poskeen iloisen merkinnän. O ei ollut iloinen

meillä alkaa olemaan ihan kattava laivasto

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi14. kesäkuuta 2013 klo 12.12

    Olen itse ollu tosi nirsos ruoan suhteen lapsena, ja omalla (erityis)lapsella samaa vikaa, joten tiedän että ei nämä helppoja juttuja ole. Sellainen asia tuli mieleen, että onko M kiinnostunut ruoanlaitosta tai leipomisesta? Siis jos hänet saisi innostumaan ruoan syömisestä sen jälkeen, kun hän on itse nähnyt mitä ruokaan laitetaan? Toki pitäen alussa reseptit tosi yksinkertaisina ja sellaisina missä ei ole mitään inhokkeja.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää