Siirry pääsisältöön

fire and rescue


Naapuri ja ystävä käytiin äsken hakemassa ambulanssilla sairaalaan kun oli ilmeisesti lasinsirpaleella leikannut ranteen auki – kirjaimellisesti. Oli aika avuton olo katsoa kun ne tosta veti pillit päällä ohitse ystävien talon eteen, tietäen että perheessä on kahden viikon ikäinen vauva, kolmevuotias esikoinen ja tietämättä sen tarkemmin kuka on satuttanut itsensä, mihin ja miten. Onneks se oli ”vaan” perheen isä ja ”vaan” haava, vaikka L jo hirtehisesti heitti et sillä on varmaan synnytyksen jälkeinen psykoosi ja se teki sen tahallaan tajuttuaan että nyt niillä on täysin peruuttamattomasti kaksi lasta ja koira.

No anyhow, muistui taas mieleeni mikse EN soittanut sitä ambulanssia silloin kesällä. Ensinnäkään en halunnut että M saa elämänsä traumat kun en kitenkaan kokenut olevani ihan välitöntä kuolemaa tekemässä ja toiseksi tiesin et L olis joutunut pitämään tiedotustilaisuuden tossa etunurtsilla aiheen pohjalta. Kolmanneksi... mua nyt vaan ahdisti ajatus siitä et sieltä tulee ambulanssi tohon meidän talon eteen hääräämään.

Sen muistan, kun L aikanaan teki saman liikkeen kuin naapurinmies että sairaalasta kotiin palatessa keittiö näytti siltä kuin meillä olis vähintäänkin teurastettu joku tai jokin. Silloinkin mä tietty reippaana tyttönä pakkasin L:n hanskan paksuun pyyhkeeseen, nostin M:n yöpaidassa autoon ja ajoin itse sinne ensiapuun.

Suomalainenhan ei ihan helpolla hätänumeroon soita vaan omatoimisesti hoitaa asiat itse. Kyllähän ne siellä paloasemalla vähän kesällä naureskeli ettei se mikään itsepalvelulaitos ole.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää