Kiitos kaikille
kauniista sanoista ja ajatuksista ja kannustuksista ja...
Mun mieli on
vähän hassu. Se hyppää aina tällaisissa kohdissa elämää sellaiseen
yltiörationaaliseen toimintamoodiin. Ihan samalla tavalla kävi silloin tammikuussa
kun M sairastui. Itkin ja vasta jälkikäteen. Totaalisen järkiperäisesti siis
mennään vaikka mielikuvitus ajaakin aina välillä asioiden edelle. Silloinkaan
en mielessäni suunnittele omia hautajaisia tai katso itseäni kuihtuneena sairaalavuoteella
vaan mietin millaisen peruukin ostaisin tai et kuka hoitais lapsia jos olisin
sairaalassa ja... 4/5 ohutneulanäytteeseen joutuneista saa kuitenkin puhtaat
paperit. Kieltäydyn ajattelemasta sitä
että näitä todennäköisyyksiä on ennenkin osunut kohdalle ja todennäköisyys oli
silloin yhden suhteessa tuhansiin. Tissi on eilisen survonnan jäljilta kipeä,
tosi kipeä. Yöllä valvoin ja mietin käytännön asioita.
Aamiaisella mun lapsista ne vähemmän erilaiset osoitti kehityksen merkkejä. M:n sortteeratessaan aamiaistaan, molemmat jannut söi omat voileipänsä voileipinä... leipää, voita, kinkkua/juustoa - normaalisti. Musta se tuntui ihanalta ja nauroinkin niille et niillä ei oo aavistustakaan miten paljon se näky mua ilahdutti.
Me ryhdytään nyt
viettämään pääsiäistä. Lähdetään Ikeaan ostamaan M:n uuteen huoneeseen prinsessajuttuja,
luistelemaan Suomikoululaisten kanssa ja nauttimaan kesäisestä säästä.
Prinsessa ja sen... eh, hovilääkäri? |
Tää kuva hupaisuudessaan kertoo taas enemmän kuin tuhat sanaa... myös iltapala pitää tarvittaessa lajitella. |
Kommentit
Lähetä kommentti