prinsessapääsiäinen

Kiitos kaikille kauniista sanoista ja ajatuksista ja kannustuksista ja...

Mun mieli on vähän hassu. Se hyppää aina tällaisissa kohdissa elämää sellaiseen yltiörationaaliseen toimintamoodiin. Ihan samalla tavalla kävi silloin tammikuussa kun M sairastui. Itkin ja vasta jälkikäteen. Totaalisen järkiperäisesti siis mennään vaikka mielikuvitus ajaakin aina välillä asioiden edelle. Silloinkaan en mielessäni suunnittele omia hautajaisia tai katso itseäni kuihtuneena sairaalavuoteella vaan mietin millaisen peruukin ostaisin tai et kuka hoitais lapsia jos olisin sairaalassa ja... 4/5 ohutneulanäytteeseen joutuneista saa kuitenkin puhtaat paperit. Kieltäydyn ajattelemasta sitä että näitä todennäköisyyksiä on ennenkin osunut kohdalle ja todennäköisyys oli silloin yhden suhteessa tuhansiin. Tissi on eilisen survonnan jäljilta kipeä, tosi kipeä. Yöllä valvoin ja mietin käytännön asioita.

Aamiaisella mun lapsista ne vähemmän erilaiset osoitti kehityksen merkkejä. M:n sortteeratessaan aamiaistaan, molemmat jannut söi omat voileipänsä voileipinä... leipää, voita, kinkkua/juustoa - normaalisti. Musta se tuntui ihanalta ja nauroinkin niille et niillä ei oo aavistustakaan miten paljon se näky mua ilahdutti.

Me ryhdytään nyt viettämään pääsiäistä. Lähdetään Ikeaan ostamaan M:n uuteen huoneeseen prinsessajuttuja, luistelemaan Suomikoululaisten kanssa ja nauttimaan kesäisestä säästä.

Prinsessa ja sen... eh, hovilääkäri?

Tää kuva hupaisuudessaan kertoo taas enemmän kuin tuhat sanaa... myös iltapala pitää tarvittaessa lajitella.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti. Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla. Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena. Kaskadi

Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä. Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli. Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

Lue lisää

Tahdon Asiat

Hae tästä blogista