Ihmisen mielen
voima on uskomaton. Eilisestä saakka mun tissejä on särkenyt ja silti mä tiedän
et tuskin ne oikeesti yhtään sen kipeemmät on kuin eilen aamulla. O:n pippeli
sen sijaan on enemmän kuin kipeä ja mä en tiedä johtuuko se siitä etten itse
voi tietää kuinka pahalta se tuntuu vai mistä mutta toi itku kyllä särkee mun
sydämen ja toivon et mulla olis edes joku keino auttaa. Pissalle se menee vasta
äärimmäisessä hädässä ja silloinkin se puristaa mua käsistä ja itkee ja pissaa
ja itkee... voi pientä miestä. Aamulla mä istuin sen kanssa puolisen tuntia
vessan lattialla rohkaisemassa toista pissalle, kun se ei kuitenkaan ollut
käynyt liki kolmeentoista tuntiin ja pidätti ja pidätti ja pidätti.
L sai nukkua
öisen formulansa jälkeen ja eipä siitä olis ollut O:n avuksi, joten noustava se
olis ollut kuitenkin. Suunnattiin siis kirkkoon ja palmusunnuntain iloksi
siellä oli lapsille vuohi ja kaksi kiliä ja kenguru ja aasi ja possuja ja
kanoja JA poniratsastusta. Jeesuksesta viis, kunhan hupia riittää... no, ei nyt
niinkään mutta yvä että saa sekä Jeesusta että hupia.
Kommentit
Lähetä kommentti