Siirry pääsisältöön

loppusuoralla?



Näin loppusuoran jo ehkä toivottavasti häämöttäessä on aika katsoa taaksepäin ja ihailla tilastoja... M täyttää kolmen viikon päästä viisi vuotta. Pojat tulee kesäkuun alussa kolme. Käytännössä tää tarkoittaa et kolmen viikon päästä ollaan kohdassa, jossa meidän perheessä on vaihdettu vaippoja yhteensä viisi vuotta.

Ensin kaksi vuotta, yksi kuukausi ja rapiat yhden lapsen vaippaa, sitten viikkoa vajaan vuoden kolmen lapsen vaippoja, siihen vuosi ja yhdeksän kuukautta kahden lapsen vaippaa ja nyt viimeiset viikot yhden lapsen vaippaa. Nopeasti pyöristettynä, yhteenlaskettuna ja kerrottuna tullaan lukemaan 14 235 vaippaa. 14 235 vaipanvaihtoa. Voitaneen myös todeta että perheen budjetista vapautuu jatkossa $60 kuukaudessa johonkin hauskempaan kuin vaippoihin - ei haittaa.  Kun mä katson noita numeroita alan salaa toivoa et meillä oltaisiin kestoiltu. Vaippoihin on mennyt aivan valtavasti rahaa. Mua hävettää valinnan epäekologisuus ja se miten paljon meidän vaippoja on kaatopaikoilla, en puolustele itseni mllään muulla kuin sillä ettei musta olis ollut siihen pyykkäämiseen.

Viisi vuotta, 14 235 vaippaa. Ei ihme, että syvällä sisällä kuplii ilo ja riemu siitä että tämän putken pää on viimeinkin näkyvissä. Aika paljon saa vettä virrata, ja useammankin sillan alta, ennen kuin tästä selvittyä vaihdan vaipan. Kenenkään vaipan. Just nyt väitän että aika pian oon vaippani vaihtanut ja tuomioni lusinut. 


Kommentit

  1. :D!

    Mä hehkutan tolla vieläkin, ja nuorimmainen on sentään jo 9vee.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...