Siirry pääsisältöön

virhearviointi


Reiluuden nimissä pitäis kai jakaa se eilinen kommelluskin... Tää on tällainen Valeäiti -tason juttu. Mä en tajuu miks en aiemmin muistanut tätä stooria kertoa, mutta ilmeisesti ihmisen mieli on armollinen.

Onneksi oltiin lähellä kotia. Hulluminkin olis voinut käydä. Kukaan ei edes loukkaantunut – ainakaan kovin vakavasti. M saattaa olla toista mieltä jos siltä kysytään ja R:kin oli aika vakuuttunut siitä että M saattaa menehtyä vammoihinsa.

Mutta palataan alkuun. Eilen meidän ollessa leikkideitillä M:n kaverin R:n kanssa tossa meidän lähipuistossa tuli O:lle tietty hätä. SE ilmoittaa mulle pontevasti et "Mamma, I need to go potty", ja minä reippaana naisena talutan sen lähimmän puskan taakse, vedän housut polviin ja sanon et anna tulla... iloisesti hymyilen R:n äidille ja ajattelen et näin me pohjoismaiset naiset osataan hoitaa tää homma. VIRHE, virhe, virhe! Ihan hirvittävän amatöörimäinen moka ja täysin uskomatonta kolmen lapsen äidiltä syyllistyä moiseen... Katselen kun se pissaa ja kysyn et onko se valmis, joo. Vedän housut takaisin ylös ja näen läjän nurmikolla. Sillähän oli tietysti kakkahätä. Niinpä meillä oli sitten sitä itseään mun käsissä, sen paidassa, sen hupparissa, sen shortseissa, sen kalsareissa, sen jaloilla, mun takilla. Ei mitään hätää. Pyyhin kädet ruohikkoon. Autossa löytyy kosteuspyyhkeitä ja vaihtovaatetta ja lähden taluttamaan kohtuullkisen pöyristynyttä lasta autolle ja samalla selitän sille et tää ei nyt tosiaankaan ollut sen syy vaan ihan mun vika.

Noin puolivälissä matkaa kuulen M:n kauhistuneen kiljaisun kun se putoaa sellaiselta kiipeilykiveltä ja vetäisee pudotessaan sääreensä noin 30cm naarmun. R:n äidille huudan ja viittilöin et tuun heti kun pääsen ja M raahautuu traagisesti pesiskentän ylitse mun hoiviin. Hetkeä myöhemmin O juoksee pitkin puistoa kalsareissa ja fliseessä ja M ulvoo mun reppuselässä. Vaihtovaatteita oli – kalsarit ja flisee. Alkaa sataa. On aika poistua paikalta. Autossa haisee kakkaiset vaatteet. Onneksi kukaan ei oksenna.

Illalla saan O:n vakuutettua kylpemisen tarpeellisuudesta. O:n mielestä ihmisen ei ole hyvä peseytyä – ikinä.

hetkeä ennen... taustalla SE kivi

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää