Siirry pääsisältöön

virhearviointi


Reiluuden nimissä pitäis kai jakaa se eilinen kommelluskin... Tää on tällainen Valeäiti -tason juttu. Mä en tajuu miks en aiemmin muistanut tätä stooria kertoa, mutta ilmeisesti ihmisen mieli on armollinen.

Onneksi oltiin lähellä kotia. Hulluminkin olis voinut käydä. Kukaan ei edes loukkaantunut – ainakaan kovin vakavasti. M saattaa olla toista mieltä jos siltä kysytään ja R:kin oli aika vakuuttunut siitä että M saattaa menehtyä vammoihinsa.

Mutta palataan alkuun. Eilen meidän ollessa leikkideitillä M:n kaverin R:n kanssa tossa meidän lähipuistossa tuli O:lle tietty hätä. SE ilmoittaa mulle pontevasti et "Mamma, I need to go potty", ja minä reippaana naisena talutan sen lähimmän puskan taakse, vedän housut polviin ja sanon et anna tulla... iloisesti hymyilen R:n äidille ja ajattelen et näin me pohjoismaiset naiset osataan hoitaa tää homma. VIRHE, virhe, virhe! Ihan hirvittävän amatöörimäinen moka ja täysin uskomatonta kolmen lapsen äidiltä syyllistyä moiseen... Katselen kun se pissaa ja kysyn et onko se valmis, joo. Vedän housut takaisin ylös ja näen läjän nurmikolla. Sillähän oli tietysti kakkahätä. Niinpä meillä oli sitten sitä itseään mun käsissä, sen paidassa, sen hupparissa, sen shortseissa, sen kalsareissa, sen jaloilla, mun takilla. Ei mitään hätää. Pyyhin kädet ruohikkoon. Autossa löytyy kosteuspyyhkeitä ja vaihtovaatetta ja lähden taluttamaan kohtuullkisen pöyristynyttä lasta autolle ja samalla selitän sille et tää ei nyt tosiaankaan ollut sen syy vaan ihan mun vika.

Noin puolivälissä matkaa kuulen M:n kauhistuneen kiljaisun kun se putoaa sellaiselta kiipeilykiveltä ja vetäisee pudotessaan sääreensä noin 30cm naarmun. R:n äidille huudan ja viittilöin et tuun heti kun pääsen ja M raahautuu traagisesti pesiskentän ylitse mun hoiviin. Hetkeä myöhemmin O juoksee pitkin puistoa kalsareissa ja fliseessä ja M ulvoo mun reppuselässä. Vaihtovaatteita oli – kalsarit ja flisee. Alkaa sataa. On aika poistua paikalta. Autossa haisee kakkaiset vaatteet. Onneksi kukaan ei oksenna.

Illalla saan O:n vakuutettua kylpemisen tarpeellisuudesta. O:n mielestä ihmisen ei ole hyvä peseytyä – ikinä.

hetkeä ennen... taustalla SE kivi

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää