torstai 28. maaliskuuta 2013

virhearviointi


Reiluuden nimissä pitäis kai jakaa se eilinen kommelluskin... Tää on tällainen Valeäiti -tason juttu. Mä en tajuu miks en aiemmin muistanut tätä stooria kertoa, mutta ilmeisesti ihmisen mieli on armollinen.

Onneksi oltiin lähellä kotia. Hulluminkin olis voinut käydä. Kukaan ei edes loukkaantunut – ainakaan kovin vakavasti. M saattaa olla toista mieltä jos siltä kysytään ja R:kin oli aika vakuuttunut siitä että M saattaa menehtyä vammoihinsa.

Mutta palataan alkuun. Eilen meidän ollessa leikkideitillä M:n kaverin R:n kanssa tossa meidän lähipuistossa tuli O:lle tietty hätä. SE ilmoittaa mulle pontevasti et "Mamma, I need to go potty", ja minä reippaana naisena talutan sen lähimmän puskan taakse, vedän housut polviin ja sanon et anna tulla... iloisesti hymyilen R:n äidille ja ajattelen et näin me pohjoismaiset naiset osataan hoitaa tää homma. VIRHE, virhe, virhe! Ihan hirvittävän amatöörimäinen moka ja täysin uskomatonta kolmen lapsen äidiltä syyllistyä moiseen... Katselen kun se pissaa ja kysyn et onko se valmis, joo. Vedän housut takaisin ylös ja näen läjän nurmikolla. Sillähän oli tietysti kakkahätä. Niinpä meillä oli sitten sitä itseään mun käsissä, sen paidassa, sen hupparissa, sen shortseissa, sen kalsareissa, sen jaloilla, mun takilla. Ei mitään hätää. Pyyhin kädet ruohikkoon. Autossa löytyy kosteuspyyhkeitä ja vaihtovaatetta ja lähden taluttamaan kohtuullkisen pöyristynyttä lasta autolle ja samalla selitän sille et tää ei nyt tosiaankaan ollut sen syy vaan ihan mun vika.

Noin puolivälissä matkaa kuulen M:n kauhistuneen kiljaisun kun se putoaa sellaiselta kiipeilykiveltä ja vetäisee pudotessaan sääreensä noin 30cm naarmun. R:n äidille huudan ja viittilöin et tuun heti kun pääsen ja M raahautuu traagisesti pesiskentän ylitse mun hoiviin. Hetkeä myöhemmin O juoksee pitkin puistoa kalsareissa ja fliseessä ja M ulvoo mun reppuselässä. Vaihtovaatteita oli – kalsarit ja flisee. Alkaa sataa. On aika poistua paikalta. Autossa haisee kakkaiset vaatteet. Onneksi kukaan ei oksenna.

Illalla saan O:n vakuutettua kylpemisen tarpeellisuudesta. O:n mielestä ihmisen ei ole hyvä peseytyä – ikinä.

hetkeä ennen... taustalla SE kivi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.