Siirry pääsisältöön

vanhemmuudesta


Ne nukkuu jo, ja kuten jokaisena iltana, niin tänäänkin... käyn jokaisen sängyn vierellä matkalla omaan sänkyyni, korjaan peittoa, silitän hienoa tukkaa ja suutelen sileää poskea, kuiskaan hiljaa – ”rakastan sua”. Mietin hetken sitä joka ei tullutkaan. Avaan ikkunaa tai säädän lämpöpatteria suuremmalle. Joskus joku havahtuu, peittelen takaisin sanoin – ”ei mitään hätää, mamma vaan tässä vieressä”. Satojen miljoonien vanhempien jokailtainen rutiini, ilman sitä ei voi käydä nukkumaan. Se ajatus lämmittää... näin tapahtuu talossa, asunnossa, yömajassa, teltassa, hätämajoituksessa... köyhät, rikkaat, unohdetut, paenneet, tavikset... kaikkialla, jokaisena iltana.

Mietin minkälainen ihminen on niin paha, niin vino että kykenee tappamaan oman lapsensa... hitaasti, kiduttamalla. Liki yhdellätoista vanhemmuusvuodellani ymmärrän ne vanhemmat jotka pikaistuksissaan tai väsymyksessään, äärimmäisen epätoivon hetkellä, yhden pienen hetken välähdyksessä saavat aikaiseksi jotakin mitä katuvat lopun elämänsä. Mutta hitaasti, jatkuvasti, vuosia pahoinpitelemällä ja kiduttamalla... Minkälainen ihminen toimii niin? Mitä mulle pitäis tapahtua että musta tulis niin häiriintynyt? Niin rikkinäinen? Joskus aikanaan sosiaalipolitiikan lehtori sanoi että pitää muistaa, että jokainen ihminen, tiettyyn tilanteeseen ajettuna kykenee mitä hirvittävimpiin tekoihin. Mikä ajoi tämän ihmisen tähän tilanteeseen? Mikä oli se ajatuspolku? Tekojen ja tapahtumien sarja joka teki tästä rationaalisen tavan toimia tälle ihmiselle? Yritän ymmärtää... en osaa, enkä oikeastaan edes halua. Salaa toivon että se saa maistaa omaa lääkettään ja että se tuomio, että se ihan oikeesti, on elinkautinen. Että jokaisena päivänä on aikaa miettiä sitä mitä niin monet muut on miettineet sen puolesta.

Lapsi on lahja, tai oikeastaan lapsi on lahjoista suurin.  Tätä lahjaa ei käy vaihtaminen, mutta pois sen voi antaa... ottajia kyllä on.

Eilen illalla katsoin kuin 21-vuotias, nuori aikuinen tuli käymään vanhempiensa luona. Siinä kodissa jossa oli kasvanut. Alkuun muiskautti mojovan pusun isänsä poskelle ja sen jälkeen ilmestyi ruokasaliin ja istahti äitisä polvelle hyväksi toviksi, kuuntelemaan kun tädit jutusteli. Siinä on mulle tavoitetta. Jos mun oma tyttäreni toimii näin samassa iässä tiedän et oon jotakin tehnyt oikein.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää