Siirry pääsisältöön

ulkoilua

Lapsille löytyi sopivat vaatteet ja lopulta me ulkoiltiin parin tunnin verran ihanassa kevätsäässä. Ohikulkijat halus jopa nappasta meidän pojista kuvat kun ne oli niin hupaisat tatit...

Me tehdään lumipalloja...

...ja heitetään niitä.

Pieni ankanpoikanen, uiskenteli veessä... K oli maanpäällisessä paratiisissa

O taas oli sitä mieltä et vaa hullut menee uimaan tällä säällä...

...ja muutenkin tää on vähän epäilyttävää, tää lumi.

Mä en varmasti - siis oikeesti en - koskaan kyllästy näihin hetkiin... yhteispelillä se sujuu...

pulkka ja pojat tuli Koiran tielle... Oi, katsopas vaari tuota hauvaa...

"Anna kun mä vedän sua vähän"

Puistossa...

...ja pulkkamäessä


Eiks tästä nyt tullut ihan kelvollinen asu?
Fleecehaalari, kurikset, sadetakki, kypärämyssy, puuvillapipo, kurahanskat ja kumpparit...

Lettuja nam! ...ja pakkohan sen K:n oli yrittää kiivetä hellalle...

...harvemmin meillä syödään lounasta tällaisella hartaudella.

Kello on 12:36

...ja mä uskon et pionitkin kesti aamuisen koitoksen...

Onneksi, onneksi, onneksi on kuitenkin kevät!

Mä oon ihan tietoinen siitä et Suomessa näitä talviulkoilukuvia ja talviulkoilua noin muutenkin on varmasti ehditty harrastamaan sen verran et sitä tulee jo korvistakin, mutta... tää oli oikeesti tämän "talven" ensilumi ja poikien edellinen oikea kosketus lumeen on tammikuusta 2012.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän