Rasismista en
taida kirjoittaa, tai tavallaan kirjoitan. Mä kirjoitan rakkaudesta ja
oikeudesta olla sellainen kuin miksi on syntynyt, tasavertaisesti, kaikessa ja
kaikkialla. Sillä miten mä sanani asetan ei oikeastaan ole mitään väliä, laitan
ne miten päin tahansa pyllistän aina jonnekin ja olen ahdasmielinen ja asiaton,
väärässä. Niinpä haluan korostaa kirjoittavani vain omasta näkökulmastani,
siitä mihin mä uskon.
Mun on vaikeeta –
omassa ahdasmielisyydessäni – ymmärtää miksi ajatus kahden miehen tai naisen
liitosta on niin pelottava. Mehän puhutaan rakkaudesta, maailman kauneimmasta
asiasta. Miksi se on niin uhkaavaa? Minkä takia joku ei halua suoda kahdelle
ihmiselle jotka rakastaa toisiaan mahdollisuutta solmia avioliitto? Niinhän mä
itsekin olen vuosia sitten tehnyt. Mun käsityksen mukaan me ollaan kaikki
samanarvoisia Jumalan silmien edessä, miksi ei sitten maailman. Joku
kansanedustaja kirjoitti Hesarin mielipidekirjoituksissa jotenkin että
avioliitto liittyy suvunjatkamiseen... entä jos avioitunut pari on lapseton? Jos
ne ei edes halua lapsia? Ei kaikki halua... pitäiskö niitä estää avioitumasta
vai avioliittoon liittää kaavake jossa luvataan lisääntyä? Entä jos naispari
tai miespari kasvattaa yhdessä synnyttämäänsä tai adoptoimaansa lasta? Eikö
siinä silloin jatketa sitä sukua? Moni viittaa raamattuun ja miehen ja naisen
väliseen liittoon. Raamattu on vanha kirja, sataan kertaan käännetty ja
tulkittu. Mä uskon kahden ihmisen väliseen liittoon – oikeuteen rakastaa.
Mä oon joskus tästä
tulisesti väitellytkin. Sinänsä oli hupaisaa tällaisena ”uskiksena” taittaa sanan
peistä sekä adoptio- että avioliitto-oikeuden puolesta kiihkeää ateistia
vastaan. Mun mielestä siinä asetelmassa oli jotakin vähintäänkin koomista.
Keskustelua olis voinut jatkaa loputtomasti. Kumpikaan ei suostunut väistymään
omasta kannastaan piirun vertaa.
Tämä taistelu on
taisteltu vasta sinä päivänä kun ei enää ole olemassa avioliittoa ja
homoavioliittoa, on vain rakkaus ja on avioliitto. Kenenkään ei tarvitse enää
erikseen kertoa että on menossa tavallisiin häihin tai ”sellaisiin” häihin.
Suomessa
keskustellaan ”homoavioliittolaista”- mikä kamala sana, oikeesti. Washington on
yksi yhdeksästä osavaltiosta jossa avioliitto koskee jokaista ihmistä, jokaista
paria. Yhdeksän viidestäkymmenestä.
Meillä on vielä matkaa tasavertaisuuteen tässä asiassa. Jotenkin mä olisin
olettanut että Pohjoismaana Suomi olisi valmis tähän ja silti oikealta ja
vasemmalta puhaltaa vastatuuli, erilaisuuden pelko. Miksi? Mitä pelkäät? Olen
ylpeä siitä että saan asua osavaltiossa joka on edistyksellinen, tasa-arvoinen
ja ihmistä kunnioittava. Seuraavaksi pitäis kai kirjoittaa eutanasiasta –
meillä jokaisella on oikeus päättää myös omasta kuolemastaan.
Mun mielestä myös niin monen ihmisen kuin haluavat olla keskenään naimisissa, pitäis saada toimia niin. Useampi vaimo tai useampi mies, tai vaikka useampi kaikkia.
VastaaPoistaAi hankalaa? Hankalia ne on joskus nää "tavallisetkin" liitot.
Mut mä oonkin tällanen vanha anarkisti :o
Hankalaa joo, mutta olihan raamatussakin "jalkavaimoja"... Mikä kukaan muu on sanomaan kenenkään muun rakkaudesta mitään :)Oon aidosti sitä mieltä ettei se mies ja nainen siitä liitosta mitään auvoa tee, siis noin niinku itsessään...
PoistaTäällä San Franciscon suunnalla on monisuhteissa eläviä ehkä vähän enemmän kuin muualla... en mä jaksais sitä prosessointia ja kelaamista minkä se vaatii, meillä just riittää kaistanleveys tän kahden ihmisen suhteen kelaamiseen. Mutta en missään tapauksessa vastusta, ja monilla ne on tosi stabiileja ne kuviot, ei sen enempää eroja ja draamaa kuin perinteisissäkään liitoissa. Ja siis tietenkin vapaaehtoisia ja aikuisena mennään eikä teini-ikäisenä väkisin naiteta.
PoistaPääasia että on rakkautta, ja paljon! Kaikki rakkaus kukkikoon! Nimim. Kevättä rinnassa
Olen ihan samaa mieltä! Ärsyttää, että täällä Suomessa pitää asialla vatvoa ja vatvoa. Eikö sitä nyt voisi päättää sillä ainoalla järkevästi perusteltavalla tavalla ja siirtyä sitten tärkeämpiin asioihin? Millä tuo kanssasi keskustellut ateisti muuten perusteli vastustustaan? Pystyn ymmärtämään uskonnollisen perustelun, vaikka pidänkin sitä vääränä ja vähän hölmönä. Eiväthän nämä ihmiset monia muitakaan Raamatun käskyjä noudata ja lakien pitäisi joka tapauksessa perustua johonkin muuhun kuin uskontoon. Onhan uskonnoissa ihan järkeviäkin ohjeita, kuten "älä tapa", mutta niihin on mahdollista päästä ihan uskonnottomistakin perusteista. Yhtään edes sisäisesti loogista sekulaarista perustelua tasa-arvoisen avioliiton vastustukselle en muista kuulleeni.
VastaaPoistaTuo polygamia onkin sitten hankalampi kysymys. Periaatteessa olen sitä mieltä, että jos kaikki ovat liitossa mukana omasta vapaasta tahdostaan sille ei pitäisi olla mitään esteitä. Käytännössä kuitenkin huolestuttaa, että mahdollistaako tämä taas naisten alistamisen helpommin vähemmistökulttuurien piirissä, joissa naisen arvo on miestä vähäisempi ja polygynia historiallinen käytäntö. Miten varmistua siitä, että ketään ei pakoteta tai painosteta?
Muistan myös lukeneeni, että alueet, joissa polygynia on yleistä, ovat epävakaita ja alttiita konflikteille ilmeisesti siksi, että naisia ei riitä kaikille ja nuoret miehet alkavat käyttäytyä aggressiivisesti seksuaalisten turhaumien vuoksi. Tähän pakollinen disclaimer: en väitä, että kaikki nuoret miehet käyttäytyvät eläimellisesti naisen puutteen takia, mutta tilastollisesti tällainen ilmiö on olemassa. Tämä tuskin olisi länsimaissa kovin helposti ongelma, koska tuskin polygamian salliminen tekisi nimenomaan polygyniasta niin yleistä. Minusta tuo on kuitenkin mielenkiintoinen ilmiö ja kannattaa ottaa huomioon, polygamiaa mietittäessä.
En siis tässä kohdassa osaa oikein olla puolesta enkä vastaan, mutta enemmän kysymyksiä tämä herättää kuin sukupuolineutraali avioliitto.
Joo polygamia kokonaisuudessaan on vaikeampi kysymys, olen samaa mieltä, jo siis noin yhteiskunnallisestikin. Toisaalta jos kaikki osapuolet on sujut asian kanssa niin antaa palaa vaan, siis noin pienessä mittakaavassa.
PoistaAteisti perusteli sitä jotenkin yhteiskuntarakenteella ja avioliittoinstituutiolla ja... lopulta tultiin siihen adoptio-oikeuteen ja lapsen oikeuteen isään ja äitiin, joka on ihan oma keskustelunaiheensa.
Haa, lusikkaa soppaan ko en aikasemmin ehtinyt!
VastaaPoistaSinänsähän kahden välisissä avioliitoissa ei ole mitään lusikoitavaa, senhän pitäisi olla päivänselvä asia ja onkin. Pienet ja pelokkaat vastustavat - me tavikset ihmettelemme, että missä se nyt niin kovasti vastaan hannaa. Mä en oo varma tunnenko edes ketään, joka asiaa kovasti vastustaisi, vaikka lähipiiriin kuuluu ihan evlutkukirkon työntekijöitä (no eihän ne vastustajat siellä pesi).
Polygamiaa on pakko tökkiä ihan siitä näkökulmasta, kun tuli tuo raamattu mainittua yllä, jotta moniavioisuushan on aikoinaan ollut (ja osin on yhä - mikä ei ole enää hyvä juttu useimmiten, jos se nyt koskaan hyvä on ollutkaan) eräänlainen sosiaaliturva. Entisaikoina sodittiin paljon ja elämä oli rankkaa muutenkin - jos mies pääsi hengestään otti yleensä miehen veli tai muu lähisukulainen lesken vaimokseen. No leskihän ei tästä useimmiten ilahtunut, mutta yhteiskunnassa ei juuri ole ollut vaihtoehtoja. Toiselta kantiltahan näissä tietyissä yhteiskunnissa (edelleen) polygamia on statussymboli. Pyhät kirjoitukset kyllä kovin vaativat (no mormoneista en tiedä), että lisää vaimoja saa ottaa jos tarjoaa kaikille saman elintason. Mene ja tiedä.
Vapaaehtoiseen useamman liittoon en osaa sanoa yhtään mitään. Mää en jaksaisi, mutta jos porukasta tuntuu siltä, että hyvä juttu, niin antaa paukkua. Valitettavasti on se - ei niin vapaaehtoinen - puoli tässäkin. Ylläripylläri menneiden duunikuvioiden kautta tiedän useamman tapauksen (pitäisi kai puhua nuoresta naisesta eikä tapauksesta), jotka on myyty/naitettu ties monenneksiko vaimoksi. Perhe on kaupassa saanut keskimäärin 4000 euroa ja mersun. Aina mua on itkettänyt ja vituttanut.
Eikö voitaisi siis keskittyä ihan kaikkialla maailmassa juhlimaan kahden (kauhee ko mä oon konservatiivi) toisiaan rakastavan ihmisen välistä liittoa ja sen mahdollisesti mukanaan tuomia laillisia etuuksia ja velvoitteita ja paheksumaan näitä kaupankäyntiavioliittoja, joista on ihan oikeasti niin yhteiskunnallista kuin henkilökohtaista haittaa.
Valmis. Juoksen ottamaan lapsen kiinni. Se oppi näköjään tällä välin ryömimään. :D