Siirry pääsisältöön

"Daddy, daddy! I speak Spanish!"


Saanks mä kouluevääks rullapullaa? – tai oikeammin – ”mom, I wanna have one of those rullapulla’s to school!” Mikä ihana nimitys korvapuustille ja niin kuvaavakin vielä. Mun mieltä lämmittää eniten se et se oli sen oma keksintö, oma sana, suomea. Pulla on meillä pullaa ja muutama muukin sana on lasten suussa suomea, tapahtui mitä tapahtui. Sen sijaan et ne vetäis ruuaksi corn on the cob, ne syö kesämaissia ja illalla M toivottaa isälleen kyllä ihan vaan - ”hyvää yötä, kauniita unia, nähdään aamulla.”

M:lla on kasvava kiinnostus suomenkieleen ja sitä tietysti ruokitaan. Meillä istutaan pöydssä ja nimetään asioita... omena, banaani, rairuoho, appelsiini... ja sit nauretaan kun ne sanat on niin hassunmakuisia sen suussa. Se kysyy et missä mä oon oppinut suomea ja hämmentyy kun yritän selittää enkä mä varmaan osaa edes selittää riittävän hyvin tai ymmärrettävästi – ”mut miten niin Isoäiti ei puhu englantia?”

”Mamma! Hola!” – Hola!
”Do I speak Spanish?” – Yes, hola is Spanish but it’s not Finnish.
“Oh, but you speak Spanish.” – No honey, I speak Finnish.

Tää keskustelu on meillä arkipäivää. Maailmassa missä espanja puskee läpi oikeelta ja vasemmalta ja pojatkin osaa sujuvasti laskea espanjaksi ainakin viiteen. Eilen Suomikoulussa mä ymmärsin että tätä samaa keskustelua espanjan ja suomenkielen eroista käydään myös muissa perheissä. Tajusin sen sillä hetkellä kun pieni poika laskee taitavasti yhdestä kymmeneen suomeksi ja heti perään hihkuu isälleen riemusta; ”Daddy, daddy! I speak Spanish!” – Näin meilläkin.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää