sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

pääsiäinen


Jos multa kysytään tänään miltä musta tuntuu, mä sanoisin et se on syöpä. Tai ei välttämättä syöpää, muttei kuitenkaan hyvänlaatuinenkaan. Mutta kukaan ei kysy. L on ainoo joka kysyy ja se on mun kanssa samaa mieltä. Kaikki sanoo et se ei ihan varmasti oo yhtään mitään... mistä vitusta ne sen tietää. Ei kukaan muukaan tiedä. Siksihän se koepalakin otetaan, jotta tiedettäis. Mä aina välistä mietin mitä kaikkia päättömyyksiä sitä tuleeitse lauottua kun jotain pitäis sanoa, muttei tiedä mitä sanois... parasta olis tehdä niin kuin se yks ystävä, joka suoraan sanoi ettei osaa sanoa mitään. Ei tarvitse osata lohduttaa. 

Mä mietin et onko ne mun yöhikoilut sittenkin jotenkin liitännäisiä siihen pattiin? Mietin et onhan toi tissi ollut pidempään vähän kipeä. Ei pahasti. Oon ajatellut et se on vaan joku lihas ja hieronut ohimennessäni. Särkee sitä nytkin, vasenta rintaa.

Ei mua pelota. Ei mua ahdista. Mietityttää. Oon varma että tästä mennään läpi. Ihan niin kuin niin monesta muustakin. Yks kasvain. Se ei mua ihan heti nujerra. Ei varmasti. Mulla on ihan liian ihana perhe ja elämä, ei tulis mieleenikään päästää irti. Potkin vastaan jos on tarvis.

Me on tänään syöty suklaata. Siis syöty yliannostus suklaata. Me ollaan tehtu pihatöitä, maalattu kuisti, maalattu M:n huone ja sisustettu se loppuun. Me on leikitty vesileikkejä talon aurinkoisella seinustalla ja sit me ollaan taas syöty suklaata. Värjättiin kananmunia. M:n oli vaikeeta niitä syödä, kun ne oli toisenlaisia, se halus sellaisia tavallisia – niitä joissa on ruskeet tai valkoiset kuoret. Se stressaantui ylenpalttisesta sisustamisesta sen verran, et sit piti taas tehdä jonoja, ja piirtää jonoja, ja olla rauhassa - yksin. Ja sit piti tarkistaa et kuolenko mä. –”En kuole, ainakaan nyt.” vastasin. ”Entä kuoleeko L?” – Ei sekään kuole, ainakaan nyt. Lohduksi löytyi jalkakylpy ja kynsilakka – yhdessä. 







K:n kevätvarpaat




huhtikuu on autismikuukausi, sininen on autismin "väri"


L totes taas kerran – se kun aina välillä sen unohtaa – et K on vahdittava. Sitä ei voi jättää hetkeksikään silmistään jos se ei katso telkkaria tai tee jotakin selkeetä, ympäristössä mistä kaikki edes potentiaalisesti vaarallinen on korjattu talteen ja/tai lukittu. Pihalla se yritti syödä helmilijat ja puuhaketta se söikin, ja ehkä pienen kiven. Mä oon tottunut. L on töissä. Se ei totu samalla tavalla.




L kävi tankilla ja törmäs siellä tähän Koiran kaimaan


Illalla me savustettiin lohi ja törmättiin sammakkoon. Oli hyvä hetki harjoitella pyöräilyä ilman appareita ja sit me syötiin illallista M:n puuhatessa iPadillä siinä vieressä.



kala on muhinut liemessään vuorokauden



opettajan taidonnäyte... "kato teet vaan näin..."




Saa näitä täältäkin :)

7 kommenttia:

  1. Tsemppiä sen patin kanssa. Saman show oon läpikäynyt ja meinas hirttää aina kiinni kun joku hoki että "no ei se ainakaan syöpää ole, ei se ole vakavaa" - wttu josse tisi leikattiin ja patolgi sano että asia pn ok, sitten se on ok. Ei ne sitä huvikseen leikanneet!

    Sitä ennen kaikki on arvailua ja tottakai saa pelotta ja hatuttaa!

    Voimia <3 toivotaan että se on mitätön juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon paljon ajatellut sua tän myötä :) KIva kuulla et sulla oli samat fiilikset niistä "ei se mitään kuitenkaan ole..." -lauseista.

      Poista
  2. Mä ajattelen, että silloin kun rs löytyy ajoissa ja hoidetaan, niin on paljon aihetta kiitokseen. Helsingissä ekat seulannat taitaa olla 50-vuotiaille... Ja kuitenkin sitä löytyy paljon ihan kolmekymppisiltä. Viime vuonna ilmestyi puhutteleva Siskot - niminen valokuvanäyttely.
    Niistä kuvista välittyy kauneutta ja onnellisuutta niiden rankempien juttujen ohella. Toivoa!
    m

    VastaaPoista
  3. Mä en osaa sanoa tissistä mitään. Tai muuta kuin että ihan järkyttävän paska homma, perkele. Hämärästi vain muistan miltä tuntui kun 16- kesäisenä lääkäri lähetti puolihuolimattomasti ultraan jonkun kaivamansa tissikyhmyn johdosta. Ja sitä ultraahan odotettiin kuukauden päivät. Ultraaja totesi, että ei näissä oo mitään mielenkiintoista - nieleskeli hetken ja tarkensi, että hänen näkökulmastaan mielenkiintoista.

    Neula on tunnetusti toinen juttu. Kunhan jaaritin voidakseni savustelua harrastavan puolisona tiedustella, että mitä kaikkee tossa kalan litkussa on? Kevät näyttää ihanalta - meillä on vaan koiranpaskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei onneksi tartte odottaa.

      Kalan litkuun tulee:

      -pari litraa vettä
      -reilu desi suolaa
      -reilu desi sokeria
      -pari sitruuna - purista mehut ensin liemeen ja revi jämät sekaan lillumaan
      -muutama tillinvarsi
      -kokonaisia mustapippureita

      anna kalan uiskennella liemessa vähintään muutama tunti, mieluiten vuorokausi.

      Poista
  4. Toivottavasti tulee hyviä uutisia tänään! Muuta en voi sanoa, mutta toivon todella että piinaava odotus loppuu tänään ja olet osa sitä hyvää prosenttilukua.

    Kuistin maalauksesta... miten ihmeessä onnistuitte siinä Duracell-pupujen kanssa (varsinkin K, joka muistuttaa tässä niin paljon meidän poitsuja)?? Pääsiäismunien maalaus kalpenee tähän verrattuna ;)

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.