Siirry pääsisältöön

kiltit, tylyt, asialliset - mä


Mä rupesin eilen miettimään ihmissuhteita tai ihmisiä siis noin kokonaisuudessaan – haa, tosi syvällistä – eiku siis sillai miten toiset ihmiset on ihan ylettömän kilttejä ja toiset sit hmm... no, vähemän kilttejä. Ei ylikäveltävästi, mutta niin että niistä välittyy sellainen tunne et ne haluaa aina hyvää kaikille ja ajattelee jotenkin ystävällisesti ja kauniisti ihmisistä. Mä mietin sitä et mun ympärillä on paljon näitä kilttejä ja ehkä niille pitäis muistaa sanoa et arvostaa sitä kiltteyttä, ystävällisyyttä ja kauniita ajatuksia. Aina nekään ei onnistu, mutta kellekään ei koskaan tuu mieleenkään etteikö tarkoitus olis ollut hyvä. Musta se on kadehdittavaa ja musta olis ihanaa kyetä siihen. Harjoittelen asiaa, taidan olla liian laiska kiltiksi.

Seuraava ryhmä on tylyt. Tylyjä on kahdenlaisia. Oikeesti tylyjä ja sit niitä jotka ei oikeesti oo ollenkaan tylyjä, mut ne vaikuttaa vaan sellaisilta koska niitten tapa sanoa asioita ei välttämättä aina ole se hienotunteisin. Tarkoitus on kuitenkin hyvä ja lämmin. Kun feikkitylyyn tutustuu huomaa että siellä tylyn alla on maailman ihanin ja lämpimin sielu, no ehkei ihan sitäkään, mutta siis lämpöä ja kauneutta kuitenkin.

Mä itse kuulun kai siihen kolmanteen, vaikeasti lähestyttävien ryhmään , niihin jotka etenkin vieraammassa seurassa on niin kuvottavan asiallisia ettei niistä saa irti yhtään mitään. Se on kilpi, suoja haavoittumista vastaan. Se on vaan siitä paska juttu et silloin jos ei mitään anna ei voi paljoa saadakaan.

Tutummat sit taas tietää et mä oon ärsyttävä besserwisseri, jolla on mielipide kaikesta ja kaikista. Miksi mietin tätä tänään? No kun eilen törmäsin taas kerran siihen että kyllä muillakin on elämä ja omat haasteensa, eikä vaan mulla... Minä, minä, minä. Minä, minä, minä...

Asetin taas kerran tavoitteeksi kasvaa ystävällisemmäksi, joviaalimmaksi, avarakatseisemmaksi ja helpommin lähestyttäväksi. Lupasin muistaa ajatella asioita sieltä toisten vinkkelistä – vaikeeta – mutta lupasin taas kerran muistaa. Lupasin kuunnella, lupasin ottaa huomioon. Teen töitä tullakseni paremmaksi ihmiseksi, jokainen päivä. Tuntuu että projekti etenee hitaasti, liian hitaasti.


Kommentit

  1. Ihana Sinä
    Ole itsesi, ole aito, älä yritä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeessa oot. Joskus olis vaan kivaa olla toisenlainen, sellainen kiva tyyppi :)

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! Mulla on samankaltainen projekti! Musta ainaki mun on tärkeetä hiukkasen yrittää, jotta läheisillä ja loppupeleissä mullakin ois miellyttävämpää. Hienotunteisuus ei oo turhaan arvostettua, mut se on usein turhan vaikeeta. ;D

    T:Yks besserwisseri

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...