keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

kiltit, tylyt, asialliset - mä


Mä rupesin eilen miettimään ihmissuhteita tai ihmisiä siis noin kokonaisuudessaan – haa, tosi syvällistä – eiku siis sillai miten toiset ihmiset on ihan ylettömän kilttejä ja toiset sit hmm... no, vähemän kilttejä. Ei ylikäveltävästi, mutta niin että niistä välittyy sellainen tunne et ne haluaa aina hyvää kaikille ja ajattelee jotenkin ystävällisesti ja kauniisti ihmisistä. Mä mietin sitä et mun ympärillä on paljon näitä kilttejä ja ehkä niille pitäis muistaa sanoa et arvostaa sitä kiltteyttä, ystävällisyyttä ja kauniita ajatuksia. Aina nekään ei onnistu, mutta kellekään ei koskaan tuu mieleenkään etteikö tarkoitus olis ollut hyvä. Musta se on kadehdittavaa ja musta olis ihanaa kyetä siihen. Harjoittelen asiaa, taidan olla liian laiska kiltiksi.

Seuraava ryhmä on tylyt. Tylyjä on kahdenlaisia. Oikeesti tylyjä ja sit niitä jotka ei oikeesti oo ollenkaan tylyjä, mut ne vaikuttaa vaan sellaisilta koska niitten tapa sanoa asioita ei välttämättä aina ole se hienotunteisin. Tarkoitus on kuitenkin hyvä ja lämmin. Kun feikkitylyyn tutustuu huomaa että siellä tylyn alla on maailman ihanin ja lämpimin sielu, no ehkei ihan sitäkään, mutta siis lämpöä ja kauneutta kuitenkin.

Mä itse kuulun kai siihen kolmanteen, vaikeasti lähestyttävien ryhmään , niihin jotka etenkin vieraammassa seurassa on niin kuvottavan asiallisia ettei niistä saa irti yhtään mitään. Se on kilpi, suoja haavoittumista vastaan. Se on vaan siitä paska juttu et silloin jos ei mitään anna ei voi paljoa saadakaan.

Tutummat sit taas tietää et mä oon ärsyttävä besserwisseri, jolla on mielipide kaikesta ja kaikista. Miksi mietin tätä tänään? No kun eilen törmäsin taas kerran siihen että kyllä muillakin on elämä ja omat haasteensa, eikä vaan mulla... Minä, minä, minä. Minä, minä, minä...

Asetin taas kerran tavoitteeksi kasvaa ystävällisemmäksi, joviaalimmaksi, avarakatseisemmaksi ja helpommin lähestyttäväksi. Lupasin muistaa ajatella asioita sieltä toisten vinkkelistä – vaikeeta – mutta lupasin taas kerran muistaa. Lupasin kuunnella, lupasin ottaa huomioon. Teen töitä tullakseni paremmaksi ihmiseksi, jokainen päivä. Tuntuu että projekti etenee hitaasti, liian hitaasti.


3 kommenttia:

  1. Ihana Sinä
    Ole itsesi, ole aito, älä yritä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeessa oot. Joskus olis vaan kivaa olla toisenlainen, sellainen kiva tyyppi :)

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! Mulla on samankaltainen projekti! Musta ainaki mun on tärkeetä hiukkasen yrittää, jotta läheisillä ja loppupeleissä mullakin ois miellyttävämpää. Hienotunteisuus ei oo turhaan arvostettua, mut se on usein turhan vaikeeta. ;D

    T:Yks besserwisseri

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.