Mä rupesin eilen
miettimään ihmissuhteita tai ihmisiä siis noin kokonaisuudessaan – haa, tosi
syvällistä – eiku siis sillai miten toiset ihmiset on ihan ylettömän kilttejä
ja toiset sit hmm... no, vähemän kilttejä. Ei ylikäveltävästi, mutta
niin että niistä välittyy sellainen tunne et ne haluaa aina hyvää kaikille ja
ajattelee jotenkin ystävällisesti ja kauniisti ihmisistä. Mä mietin sitä et mun ympärillä on paljon näitä kilttejä ja ehkä niille pitäis muistaa sanoa et arvostaa sitä kiltteyttä, ystävällisyyttä ja kauniita ajatuksia. Aina nekään ei onnistu,
mutta kellekään ei koskaan tuu mieleenkään etteikö tarkoitus olis ollut hyvä. Musta
se on kadehdittavaa ja musta olis ihanaa kyetä siihen. Harjoittelen asiaa, taidan olla liian laiska kiltiksi.
Seuraava ryhmä on
tylyt. Tylyjä on kahdenlaisia. Oikeesti tylyjä ja sit niitä jotka ei oikeesti oo
ollenkaan tylyjä, mut ne vaikuttaa vaan sellaisilta koska niitten tapa sanoa
asioita ei välttämättä aina ole se hienotunteisin. Tarkoitus on kuitenkin hyvä
ja lämmin. Kun feikkitylyyn tutustuu huomaa että siellä tylyn alla on maailman ihanin ja lämpimin sielu, no ehkei ihan sitäkään, mutta siis lämpöä ja kauneutta kuitenkin.
Mä itse kuulun
kai siihen kolmanteen, vaikeasti lähestyttävien ryhmään , niihin jotka etenkin
vieraammassa seurassa on niin kuvottavan asiallisia ettei niistä saa irti
yhtään mitään. Se on kilpi, suoja haavoittumista vastaan. Se on vaan siitä
paska juttu et silloin jos ei mitään anna ei voi paljoa saadakaan.
Tutummat sit taas
tietää et mä oon ärsyttävä besserwisseri, jolla on mielipide kaikesta ja
kaikista. Miksi mietin tätä tänään? No kun eilen törmäsin taas kerran siihen
että kyllä muillakin on elämä ja omat haasteensa, eikä vaan mulla... Minä, minä,
minä. Minä, minä, minä...
Asetin taas
kerran tavoitteeksi kasvaa ystävällisemmäksi, joviaalimmaksi,
avarakatseisemmaksi ja helpommin lähestyttäväksi. Lupasin muistaa ajatella
asioita sieltä toisten vinkkelistä – vaikeeta – mutta lupasin taas kerran
muistaa. Lupasin kuunnella, lupasin ottaa huomioon. Teen töitä tullakseni paremmaksi ihmiseksi, jokainen päivä. Tuntuu että projekti etenee hitaasti, liian hitaasti.
Ihana Sinä
VastaaPoistaOle itsesi, ole aito, älä yritä.
Oikeessa oot. Joskus olis vaan kivaa olla toisenlainen, sellainen kiva tyyppi :)
PoistaIhana kirjoitus! Mulla on samankaltainen projekti! Musta ainaki mun on tärkeetä hiukkasen yrittää, jotta läheisillä ja loppupeleissä mullakin ois miellyttävämpää. Hienotunteisuus ei oo turhaan arvostettua, mut se on usein turhan vaikeeta. ;D
VastaaPoistaT:Yks besserwisseri