Siirry pääsisältöön

tärkeitä asioita elämässä

Valeäidin innoittamana rupesin kuvaamaan esineitä, välineitä ja asioita jotka on tärkeitä päivän sujuvuuden kannalta. Valeäiti oli kyllä siivousmarttana, mutta koska mä en siivoa niin... Kauneudenhoitotuotteet jätin pois ja vaipat ja vessan ja potan, mutta aika paljon muuta kuvasin. Siis sellaista mitä tulee päivittäin käytettyä tai tehtyä ja mikä tuntuu itselle tärkeelle ja arjessa tarpeelliselle.

Tässä päivän mittaan kuvaillessa ja leipoessa poikien kanssa pullaa, yhden pottaillessa intopiukalla ja välillä riidellessä ja räyhätessä jäin taas miettimään miten helppoja lapsia pojat onkaan. Mä en sano tätä kiilloittaakseni näkymätöntä sädekehää tai nostaakseni itseni jalustalle tai tehdäkseni itsestäni superäitiä tai oikeastaan  mitään muutakaan. Tää ajatus tuli mieleen taas siitä kun vertaan poikia ja M:aa. Niin on aina ollut meillä. M on vaativa ja vastalahjaksi noi jannut aika leppoisaa seuraa. Joo, K ehtii joka paikkaan ja mun täytyy lukea sen ajatuksia ja ennakoida ettei se kokeile lentämistä yläkerran kaiteelta tai uusia pulkkailusysteemeitä portaissa tai... ja mun pitää vahtia mitä K:lla on suussa kun siellä usein tuppaa jotakin olemaan, mutta noin pääsääntöisesti, sisareensa verrattuna – mihinkä muuhun sitä osais verrata – ne on vallan helppoja, ja nykyään kun niitä vielä on kaks niin ne on monesti aika vaivattomiakin... aika tavallisia lapsia tai ehkä meillä on vaan tavattoman hyvä päivä ja mulla M:n kanssa epätavallisen vaikeeta, en tiedä.



tietokone ja blogi - on päiviä joina tämä laite pitää mut järjissäni

melkein nukunkin tohvelit jalassa

kahvinkeitin ja kahvi ja se vesikannu jolla keittimen säiliö täytetään

ilman puhelinta elämä olis yksinäistä

kalenteri ja kalenteri... yritän taas kerran siirtyä sähköiseen muotoon

mun leikkuulauta ja vastaleivottu leipä - meillä saa tuoretta leipää 3-4 aamuna viikossa

ilman leipäpataa ei ole leipää

hellapoliisin tärkein työkalu on - no, se hella

ja vähän ne taikinakulhotkin ja silikonilastat

"Toaster Oven" pelastaa monta aamua, päivää ja iltaa

jääkaappi helpottaa eloa ja oloa

ihan parhaat tiskiaine ja käsisaippua

silti on kivaa että kone hoitaa isommat tiskit... tää vehje rumpsuttaa meillä ainakin kerran päivässä

...ja yläkerrassa tekee työtään pyykkikone ja kuivausrumpi. Värierottelusta oon luopunut jo aikaa sitten.
Kaikki pestään sekaisin ja sulassa sovussa.

pyykinpesun kulmakivet on ekopesuaine ja väkiviinaetikka ja ruokasooda - sooda on tänään loppu

yläkerran telkkari ja lastenohjelmat lisää elämän heleyttä eksponentiaalisesti

jos ei olis autoa ei pääsis mihinkään... mulla oli myös Suomessa oma auto siitä päivästä kun sain ajokortin et mulle autoilu ei ole täällä ollut mikään sokki

ilman koulukuljetuksia ajeltais vielä huomattavasti enemmän

viini ja viinilasi on tärkeetä elämässä































Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...