Siirry pääsisältöön

tärkeitä asioita elämässä

Valeäidin innoittamana rupesin kuvaamaan esineitä, välineitä ja asioita jotka on tärkeitä päivän sujuvuuden kannalta. Valeäiti oli kyllä siivousmarttana, mutta koska mä en siivoa niin... Kauneudenhoitotuotteet jätin pois ja vaipat ja vessan ja potan, mutta aika paljon muuta kuvasin. Siis sellaista mitä tulee päivittäin käytettyä tai tehtyä ja mikä tuntuu itselle tärkeelle ja arjessa tarpeelliselle.

Tässä päivän mittaan kuvaillessa ja leipoessa poikien kanssa pullaa, yhden pottaillessa intopiukalla ja välillä riidellessä ja räyhätessä jäin taas miettimään miten helppoja lapsia pojat onkaan. Mä en sano tätä kiilloittaakseni näkymätöntä sädekehää tai nostaakseni itseni jalustalle tai tehdäkseni itsestäni superäitiä tai oikeastaan  mitään muutakaan. Tää ajatus tuli mieleen taas siitä kun vertaan poikia ja M:aa. Niin on aina ollut meillä. M on vaativa ja vastalahjaksi noi jannut aika leppoisaa seuraa. Joo, K ehtii joka paikkaan ja mun täytyy lukea sen ajatuksia ja ennakoida ettei se kokeile lentämistä yläkerran kaiteelta tai uusia pulkkailusysteemeitä portaissa tai... ja mun pitää vahtia mitä K:lla on suussa kun siellä usein tuppaa jotakin olemaan, mutta noin pääsääntöisesti, sisareensa verrattuna – mihinkä muuhun sitä osais verrata – ne on vallan helppoja, ja nykyään kun niitä vielä on kaks niin ne on monesti aika vaivattomiakin... aika tavallisia lapsia tai ehkä meillä on vaan tavattoman hyvä päivä ja mulla M:n kanssa epätavallisen vaikeeta, en tiedä.



tietokone ja blogi - on päiviä joina tämä laite pitää mut järjissäni

melkein nukunkin tohvelit jalassa

kahvinkeitin ja kahvi ja se vesikannu jolla keittimen säiliö täytetään

ilman puhelinta elämä olis yksinäistä

kalenteri ja kalenteri... yritän taas kerran siirtyä sähköiseen muotoon

mun leikkuulauta ja vastaleivottu leipä - meillä saa tuoretta leipää 3-4 aamuna viikossa

ilman leipäpataa ei ole leipää

hellapoliisin tärkein työkalu on - no, se hella

ja vähän ne taikinakulhotkin ja silikonilastat

"Toaster Oven" pelastaa monta aamua, päivää ja iltaa

jääkaappi helpottaa eloa ja oloa

ihan parhaat tiskiaine ja käsisaippua

silti on kivaa että kone hoitaa isommat tiskit... tää vehje rumpsuttaa meillä ainakin kerran päivässä

...ja yläkerrassa tekee työtään pyykkikone ja kuivausrumpi. Värierottelusta oon luopunut jo aikaa sitten.
Kaikki pestään sekaisin ja sulassa sovussa.

pyykinpesun kulmakivet on ekopesuaine ja väkiviinaetikka ja ruokasooda - sooda on tänään loppu

yläkerran telkkari ja lastenohjelmat lisää elämän heleyttä eksponentiaalisesti

jos ei olis autoa ei pääsis mihinkään... mulla oli myös Suomessa oma auto siitä päivästä kun sain ajokortin et mulle autoilu ei ole täällä ollut mikään sokki

ilman koulukuljetuksia ajeltais vielä huomattavasti enemmän

viini ja viinilasi on tärkeetä elämässä































Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän