Siirry pääsisältöön

tärkeitä asioita elämässä

Valeäidin innoittamana rupesin kuvaamaan esineitä, välineitä ja asioita jotka on tärkeitä päivän sujuvuuden kannalta. Valeäiti oli kyllä siivousmarttana, mutta koska mä en siivoa niin... Kauneudenhoitotuotteet jätin pois ja vaipat ja vessan ja potan, mutta aika paljon muuta kuvasin. Siis sellaista mitä tulee päivittäin käytettyä tai tehtyä ja mikä tuntuu itselle tärkeelle ja arjessa tarpeelliselle.

Tässä päivän mittaan kuvaillessa ja leipoessa poikien kanssa pullaa, yhden pottaillessa intopiukalla ja välillä riidellessä ja räyhätessä jäin taas miettimään miten helppoja lapsia pojat onkaan. Mä en sano tätä kiilloittaakseni näkymätöntä sädekehää tai nostaakseni itseni jalustalle tai tehdäkseni itsestäni superäitiä tai oikeastaan  mitään muutakaan. Tää ajatus tuli mieleen taas siitä kun vertaan poikia ja M:aa. Niin on aina ollut meillä. M on vaativa ja vastalahjaksi noi jannut aika leppoisaa seuraa. Joo, K ehtii joka paikkaan ja mun täytyy lukea sen ajatuksia ja ennakoida ettei se kokeile lentämistä yläkerran kaiteelta tai uusia pulkkailusysteemeitä portaissa tai... ja mun pitää vahtia mitä K:lla on suussa kun siellä usein tuppaa jotakin olemaan, mutta noin pääsääntöisesti, sisareensa verrattuna – mihinkä muuhun sitä osais verrata – ne on vallan helppoja, ja nykyään kun niitä vielä on kaks niin ne on monesti aika vaivattomiakin... aika tavallisia lapsia tai ehkä meillä on vaan tavattoman hyvä päivä ja mulla M:n kanssa epätavallisen vaikeeta, en tiedä.



tietokone ja blogi - on päiviä joina tämä laite pitää mut järjissäni

melkein nukunkin tohvelit jalassa

kahvinkeitin ja kahvi ja se vesikannu jolla keittimen säiliö täytetään

ilman puhelinta elämä olis yksinäistä

kalenteri ja kalenteri... yritän taas kerran siirtyä sähköiseen muotoon

mun leikkuulauta ja vastaleivottu leipä - meillä saa tuoretta leipää 3-4 aamuna viikossa

ilman leipäpataa ei ole leipää

hellapoliisin tärkein työkalu on - no, se hella

ja vähän ne taikinakulhotkin ja silikonilastat

"Toaster Oven" pelastaa monta aamua, päivää ja iltaa

jääkaappi helpottaa eloa ja oloa

ihan parhaat tiskiaine ja käsisaippua

silti on kivaa että kone hoitaa isommat tiskit... tää vehje rumpsuttaa meillä ainakin kerran päivässä

...ja yläkerrassa tekee työtään pyykkikone ja kuivausrumpi. Värierottelusta oon luopunut jo aikaa sitten.
Kaikki pestään sekaisin ja sulassa sovussa.

pyykinpesun kulmakivet on ekopesuaine ja väkiviinaetikka ja ruokasooda - sooda on tänään loppu

yläkerran telkkari ja lastenohjelmat lisää elämän heleyttä eksponentiaalisesti

jos ei olis autoa ei pääsis mihinkään... mulla oli myös Suomessa oma auto siitä päivästä kun sain ajokortin et mulle autoilu ei ole täällä ollut mikään sokki

ilman koulukuljetuksia ajeltais vielä huomattavasti enemmän

viini ja viinilasi on tärkeetä elämässä































Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...