sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

vähän katkeraa


K on katkera. Se on katkera oikeestaan kahdesta asiasta. Siitä että se ei oo koskaan ollut sairaalassa ja siitä et se ei sen takia omista yhtään sairaalanallea. Se on vaikea paikka pienelle pojalle, eikä sitä helpota yhtään isosisko jolla on viisi sairaalanallea, ja joka muistaa kertoa et hän on ollut sairaalassa kahdesti ja sit viel syntymässä, ja sit vielä yötä molemmilla kerroilla. Nyt velikin on ollut sairaalassa, ei onneksi kuitenkaan yötä ja sillä on vaan yks sairaalanalle – ”Boo Boo Bear”. Boo Boo Bearin ”wee wee” on kipeänä ja O hoitaa sitä ja antaa sille kylpyjä ja käyttää sitä pissalla ja mittaa kuumetta ja tarkistaa korvatkin. K on katkera. Se on katkera tästä kaikesta ja sen sisko hieroo suolaa haavoihin.

Teddy aka Flower Princess ja Boo Boo Bear


Mä oon katkera siitä et tää viikonloppu on taas mennyt kaikessa turhanaikaisessa. Typerissä mammografiaseulantatuloksissa ja O:n tuskassa. Sit mä oon katkera siitä ettei rikospoliisi mulle välitä kertoa mitä kaikkee ne tietää, mutta lehdistölle ne kyllä kertoo. Rikospoliisi on ottanut muhun yhteyttä tasan kerran, silloin kun faijan ruumis löytyi. Ei niin että se mitään muuttais, mutta ihan periaatteessa ja periaatteesta. Eikö mun kuitenkin lähisukulaisena kuuluis saada tietää? Ehkä sit ei. Vähän olen myös katkera siitä täydellisestä murhasta ja siitä ettei sen tekijä tule koskaan jäämään kiinni. Saihan se mitä tilas, mutta silti. Omalla tavallaan sovelias loppu, siis persoonaan, historiaan ja tarinaankin sopiva.



10 kommenttia:

  1. Asioiden kuuluisi selviä- kaikki osapuoliset olisivat oikeutettuja siihen.
    Omaisten pitää jatkaa elämäänsä, ja epätietoisuus ei helpota sitä, oli tapahtumien historia mikä tahansa.

    Tuntuu tylsältä,enkä edes voi asettaa itseäni asemaasi tuossa,en edes yritä. Vilpittömästi ja hkä jopa hieman naiivistikin toivon silti asioiden oikenevan.

    Täälllä paistaa aurinko, muusta en tiedä.
    Hyvää alkanutta viikkoa sinulle ja perheelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuluisi noin perustavan oikeuskäsityksen mukaan jooselvitä, mutta maailma on tässä mielessä epäoikeudenmukainen eikä ne asiat vaan aina selviä.

      Täälläkin paistaa aurinko, hyvää alkavaa viikkoa sinnekin :)

      Poista
  2. Ei ne asiat selviä aina, vaikka mitä tekisi. Ja Suomessa syytetty on syytön, mikäli todistusaineisto ei riitä absoluuttisesti syyllisyyttä osoittamaan. Karvaasti koettu juttu oman äidin kuoleman yhteydessä. Sen kanssa on vaan elettävä ja ajateltava muuta. Halit sulle Yksis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kun olis edes se syyllinen, mutta sitäkään ei ole :(

      Poista
    2. Näitä tarinoita on ihan kohtuuttoman paljon. Kiitoskun jaoit omasi ja voimia sinnekin!

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Mulle ei oo vieläkään ilmoitettu viranomaisten taholta faijan kuolemasta, oon lähin omainen. Ex-vaimolle ne kyllä soitti. Että katellaan koska pärähtää.

    Viikonloput oli aina ennen kivoja ja odotettuja. Nykyään ne menee aina häneksi.

    Olen melkein varma, että teillä on erinomainen maanantai!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä sun saama kohtelu on törkeetä. Meille kuitenkin rikospoliisi ilmoitti kuolemasta, samoin kuin veljelle ja faijan vaimolle - kai mun mutsillekin ja broidin mutsille?

      Poista
  4. Pitäiskö K:lle hommata joku "terveysnalle"? Vaikka eipä se kai sama asia ole kuin sairaalanalle. Onneks täällä ei tuollaisia jaeta, tosin eipä meillä oo lapset sairaalassa olleet (kopkop). Lääkärireissuilta ovat onnistuneet mankumaan tarrat myös siskolle, joten niistä ei ole tarvinnut toisen murehtia.
    Noi lähiomais-jutut on kyllä mielenkiintoisia. Ystäväni sai lukea äitinsä hukkuneen lehdestä, kun miesystävä, jolle tieto oli tuotu, ei ollut viitsinyt kertoa eteenpäin. Mä oon tietyissä rajoissa valinnut epätietoisuuden. Äitini kuolemansyyselvitys olisi kaikessa karseudessaan luettavissani, mutten ole lukenut sen enempää kuin oikeuskäsittelyn papereitakaan. Jos tappaja ei olis ollut miesystävä, ei meille lapsille
    ehkä olis tultu kertomaan. Muuten ei poliisilta kyllä tietoja helposti saannut, mm kun yritettiin kysellä äidin puhelimen ja hlöpapereiden perään.
    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kaivoin tänään kaapista M:n varastoista lisää niitä sairaalanalleja, jotta reiluuden nimissä kaikilla olis omansa. Musta on ihanaa et sairaalasta saa täällä aina nallen ja ne kiikuttaa sen näille lapsipotilaille aina heti alkuun, jopa ennen lääkärin tapaamista.

      Mun oikeuskäsityksen mukaan lapset kuuluu lähiomaisiin ja siten tiedotettavien listalle. Joku juristi varmaan tietäis paremmin... Mua ahdistaa lukea lehtijuttuja ja onneksi niitä ei kovin usein olekaan ja varmasti lapsena tartun tavallaan epäolennaisuuksiinkin näissä tiedossa olevissa faktoissa ja ymmärrän oikein hyvin ettet ole sitä kulinsyynselvitystä halunnut lukea. Mä haluaisin isäni kohdalla sen nähdä vaikka se varmasti vaillinainen onkin ja ahdistava ja kamala.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.