tiistai 12. maaliskuuta 2013

kiitti mulle riitti


Komento takas, takin kääntö ja mitävielä? Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa ja niin edelleen... Molemmat jannut takaisin vaipassaan ja maassa rauha. Noin 28 tuntia jaksoin vaihtaa vaatteita kuiviin, raijata niitä potalle, vahtia tuliko sinne mitään, palkita karkilla ja saada armottoman stressin aiheesta.

Nopeesti paljastui pahimman alkuinnostuksen hälvennyttyä ettei aika ole vielä kypsä. Ne kyllä istuu kiltisti potalle jos siihen isketään ja kerjää karkkia päälle paitsi K joka ahdistui silminnähden kun ei kahden tunnin jälkeen jaksanut/kyennyt enää keskittyä koko asiaan ja lopulta huokaisi helpotuksesta kun tarjosin sille vaipan takaisin sen pantattua kakkaa tunnin verran tänä aamuna. Sitten se otti ja kakkas vaippaan ja meillä oli mukavaa ja rauhaisaa.

O taas jaksaa kyllä keskittyä ja osaa tehdä pottaan, mutta se ei osaa kertoa ja niinpä meillä rampattiin vessassa puolen tunnin välein ja ennen ja jälkeen ja lähtiessä ja tullessa ja ylös ja alas ja siitä huolimatta aina vähän karkas housuihin. Mä ymmärrän entistä vähemmän niitä jotka tätä rumbaa jaksaa. Kyllä siellä varmaan jossakin kohdassa palkinto odottaa, mutta hei... mä en jaksa muitten vessahätää vahdata, ja sinkoilla muutenkin kaaottisessa arjessa vielä tänkin asian kanssa palataan asiaan kesällä. Sitä ennen meillä pääsee potalle kun pyytää. 


Edit. noin 30 sekuntia sen jälkeen kun olin painanut enteriä ja julkaissut tän tekstin kertoo O mulle et se haluaa potalle. Riisun sen totaalisen kuivan vaipan, se istuu siihen ja tekee jättipissat. Mä en enää tiedä mitä tässä pitäis tehdä. - lapset kasvattaa vanhempiaan enemmän kuin me vanhemmat lapsia...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.