pukeudu Brucelle

Siivotessa ja järjestellessä ehtii miettimään kaikenlaista. M:n vaatehuoneessa pakkailin pois niitä liki käyttämättömiä talviulkoiluromppeita ja muistin miten paikallinen suomalainen äiti just hehkutti et – ”enää ei tartte tumppuja puistossa, ainakaan iltapäivisin.” Mehän nyt ei muutenkaan harrasteta päivittäistä ulkoilua, mutta mietin et pojilla tais olla ekaa kertaa tumput käsissä viime viikolla. Samalla myös viimeistä kertaa, siis tän talven osalta. M:lle oon muutamaan kertaan laittanut aamulla sormikkaat takin taskuun, mutta ei se oo tainnut kertaakaan niitä sieltä kaivaa välitunnilla. Tuntuu hullunkuriselta että kahdella samassa paikassa asuvalla ihmisellä voi olla niin erilainen käsitys paikallisesta talvisäästä ja siis ennen kaikkea lasten vaatetuksen tarpeesta. Myönnän, mun lapset on vanhempia. Toistan, me ei ulkoilla muuten kuin sellaisella säällä et ulkona viitsii olla.

Ajatukset siirtyy huomaamatta taas syöpään. Mä tiedän naisen, joka sairastuttuaan syöpään purki ahdistustaan puhumalla. Se puhui kaikille, siis kaikille. Käveli perässä ja puhui ja puhui ja puhui ja purki ahdistustaan...  Jos mulla huomenna, tai jonakin muuna päivänä elämässä on syöpä, pyydän – ”luoja anna mulle viisautta hankkia terapeutti ja olla kaatamatta mun pahaa oloa ja pelkoa muiden niskaan – ainakaan kokonaan.”

Ja sit mä katselen sitä yltyvää kaaosta yläkerrassa kun yritän siirtää tavaroita sinne ja tänne, viikkaan viikon pyykit ja kadehdin. Kadehdin niitä joitten lapset nukkuu päivisin. Mä muistan aina kadehtia tätä silloin kun noi nukkuu – harvoin – muutenhan me pärjätään oikein hyvin ilmankin. Huomaa etten oo tottunut päikkäreihin. On liian hiljaista. En tiedä mitä mun pitäis tehdä. Mulla on jopa vähän tylsää.

Lopulta päädyn suihkuun. Tajuan olevani aika säälittävä kun pukeudun koulubussinkuljettajan takia – en itseni. En kehtaa olla yöpaidassa vastassa koulubussia kolmelta iltapäivällä. Oikeesti en jaksa uskoa että sillä on Mr Brucelle tuon taivaallisen merkitystä olenko pukeutunut vai en. Silti en kehtaa. Lukijalle tiedoksi Mr Bruce on ehkä 70v, en siis pukeudu SIKSI. En edes meikkaa. En vaan kehtaa olla yöpaidassa ja tukka pystyssä.

kaaos... "Ei, EI saa ottaa junia!!! Hei älkää nyt koskeko yhtään mihinkään...
joo, ottakaa vaan ne autot, mut ei sit mitään muuta... jooko...."