maanantai 4. maaliskuuta 2013

kuka sä oot?


Musta tuntuu et me nyt vihdoin ja viimein ollaan päästy siihen tasaisen tavalliseen ”harmaaseen” arkeen. Ei se arki harmaalta tunnu, aurinko paistaa ja elämä on täyttä ja hyvää. Kaks sitruunakakkua – whole wheat, vähäsokerinen... M:lle evääksi – uunissa, edessä kuppi kahvia ja pojat katsoo leffaa, ja pyörii tässä jaloissa hakemassi milloin vettä, milloin pusuja tai haleja. Mä kuuntelen musiikkia ja L nukkuu ylhäällä flunssaansa pois.Kohta Kummitäti K ja Kummilapsi tulee kylään ja iltapäivällä mennään O:n fysioterapiaan. Hyvällä tavalla tavallista ja tasaista siis.

Eilen en olis jaksanut lähteä kirkkoon aamulla, kun aurinkokin paistoi niin ihanasti ja piha tuntui kutsuvan ja lenkkipolku ja... M halus kirkkoon ja pyhäkouluun, ja kirkkoon siis mentiin. Hyvä et mentiin, tuli hyvä mieli ja taas vähän uutta perspektiiviä eloon. Tuli tavattua ystäviä ja vaihdettua kuulumisia. Musta on ihan älyttömän makeeta et meillä on nelivuotias tarvittaessa patistamassa laiskaa mutsia sunnuntai aamuisin. Jossakin vaiheessa M kysyi et voitaisko me ens viikolla mennä siihen aikaisempaan jumalanpalvelukseen. Vastasin et joo voidaan, mutta miks? Koska hän haluaa olla vielä nopeemmin vaatteet päällä. Kysyin uudestaan kun olin ihan varma et tässä nyt oli joku oikee syy miks se haluu mennä kirkkoon kymmeneltä eikä yhdeltätoista, ja tulihan se sieltä kun vähän onki... Ne lapset siellä aikaisemmassa kirkossa on kuulemma kivempia. Tästä lähtien mennään siis aikaisempaan kirkkoon.

M sai tänään vihdoinkin uuden bussikuskin. Erilaisia sijaisia on ollut koko alkuvuoden ja välillä se on ollut myöhässä ja sit taas etuajassa ja aina eri tyyppi ja se erityyppiys on ollut M:lle aika rankkaa, Tänä aamuna meillä oli mukava vanhempi herra, M siltä heti kysyi et ”kuka sä oot?” – siis ei, mikä sun nimi on tai et mun nimi on M, mikä sun nimi on – ja se vastas et ”Mä oon Bruce, sun uus ja oma kuski. Kukas sä oot?”  M vastas et se on M ja oli tyytyväinen, niin minäkin.

Just nyt elämä rullaa eteenpäin omalla painollaan ja tuntuu helpolta. Sadetta seuraa aurinko ja sit taas jossakin vaiheessa uusi sade tai myrsky... nautitaan nyt tästä aurinkoisesta tyvenestä edes hetki. 


4 kommenttia:

  1. Hei, tuolla nimissä taisi olla yksi freudilainen, laitoin vain jos ei ollut tarkoituksella. Mukavaa, että "harmaa" tuntuu hyvältä, ei kuulosta kyllä harmaalta, hyvältä vain! :)

    VastaaPoista
  2. Täältä lumisateen ja takatalven ja epätoivon keskeltä katson pioninjuurakoita kateellisena. Ihan mahtavaa!!!

    Ja mäkin tykkäään jo Brucesta.

    Ihana M kun pitää huolen perheen sielunravinnosta. Ja osaa valita seuransa. Hienoa kertakaikkiaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätauringon lämpö tekee kyllä kieltämättä hyvää :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.