perjantai 1. maaliskuuta 2013

sensory overload


Huolimatta siitä et eilen oli ihan tolkuttoman hauskaa, kun han olin saanut noille taottua päähän että on pysyttävä ryhmässä ja mentävä vuorotellen kaikkeen ihanaan ja kivaan... tilanne sinne museoon sisälle astellessa oli vähän kuin ekaa kertaa karkkikaupassa... kaikki säntää eri suuntiin ja huutaa et mä haluun, haluun, haluun. Lopulta kaikki saatiin haluamaan samaa asiaa, samaan aikaan tai ainakin joustamaan vähän toisten haluille ja odottamaan omaa vuoroaan.

Päivän aivan totaalinen kohokohta oli siellä vesileikkipisteessä. Mä seurailin M:aa kuinka se katseli sellaista vesipyörää joka saatiin pyörimään vaijereista vetämällä. Kaikki tykkäs siitä ja siinä oli sellainen M:n ikäinen tyttö joka leikki sillä pitkään ja M tarkkaili sitä ja näin miten se halus ihan hirveesti kokeilla. En auttanut kun halusin katsoa mitä tapahtuu. Ensin M katsoo mua ja vinkuu et se ei saa koskaan omaa vuoroa ja mä kehotin sitä olemaan kärsivällinen. Lopulta M oma-aloitteisesti marssii sen tytön luokse ja hyvin kohteliaasti kysyy voisko se saada koklata ja tyttö antaa ne narut sille... Se oli työvoitto. M ei puhu tuntemattomille ihmisille-lapsille-tytöille-pojille-olioille-eläimille, ei ainakaan itsenäisesti ja ilman apua. Mä oon edelleen hämmentynyt tästä, ehkä mun pitää ruveta motivoimaan sitä vesirattaalla.



Kun Kummitäti T laittoi viestiä ja kyseli meitä kahville tänään perjantaina en vastannut. En vastannut, koska eilen illalla musta tuntui siltä etten lähde enää koskaan yhtään mihinkään, ainakaan jos siellä on muita ihmisiä eikä täysin hiljaista. Illalla vetäydyin kaikkien parisuhdeoppaitten neuvojen vastaisesti omaan yksinäisyyteeni, katsoin Padiltä viimeisimmän Greyn Anatomian ja kävin nukkumaan. Mä halusin olla vaan ihan hiljaa, ihan yksin.

Sensory overload, myös äidille.

Uusi aamu, uusi mieli, uudet voimat. Jaksan kuvata ja jaksan lähteä leikkideitille-kahville-synttäreille. Huomisen opetuksenkin sain tässä aamutuimaan leivänpaistamisen ohessa tehtyä lasten katsoessa telkkarista Animal Trainiä. Niin siis se opetushan muhii päässä jo monta päivää ja muuta tehdessä tulee samalla hauduteltua leikkejä ja biisejä ja systeemeitä ja sit pitää vaan hioa ja tarkistaa ja ”oksentaa” se paperille oikeeseen järjestykseen. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.