Siirry pääsisältöön

vaikeeta rakastaa


Tää on taas niitä päiviä... M on ollut keskimääräistä haasteellisempi. Alkaen siitä hetkestä kun se ei voinut kävellä aamulla autoon vaan sen piti jostakin syystä liikkua mahdollisimman hitaasti. Myöhemmin hain sen Klinikalta, ja sain mukaani itkuisen ja vaativan lapsen. Mikään ei ollut hyvin. Mikään ei ole ollut hyvin koko päivänä, ei muutamaa hassua minuuttia pidempää. Ei niin kauaa et olisin ehtinyt juoda kupin kahvia, ei niin kauaa et oisin päässyt vessaan, ei niin pitkään että olisin saanut hetken hengähtää. L on pitkää päivää töissä ja, ja, ja... mä seison taas hetken oman pienuuteni edessä ja mietin kasvavan epätoivon kynnyksellä lähinnä kahta asiaa. 1 – Tarvitsen ison pullon lasin viiniä 2 – Millä perusteella mä selviän tästä? Millä perusteella elämä ei anna meille isompia haasteita kuin mistä meidän on mahdollista selvitä? Mä haluun tylsän ja tavallisen lapsen. Sellaisen kuin niillä muilla, niillä jotka ei tiedä tästä mitään.

Tunti sitten seisoin märässä leikkipuistossa toisen kaltaiseni kanssa ja ääneti hän muodosti huulillaan lauseen ”Miksi just meidän lapsista tuli tällaisia?” – En tiedä.

Mä luulen et se reagoi näin voimakkaasti O:n pottatreeneihin ja siihen hillittömään vyöryyn positiivista huomiota jonka se – siis O – saa osakseen. Niin mä luulen. Mä luulen et se jollakin tasolla, vai kaikilla mahdollisilla kokee olevansa paitsiossa ja ottaa omansa – väkisin. Just nyt mä en pidä mun lapsesta, rakastan kyllä, mutta en pidä. Joku sillä on hätänä... olis kivaa tietää mikä.






Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...