L tilas mulle
Hesarin iPad-verion ja huomaan että sitä tulee nyt ainakin alkuihastuksen
aikana kommentoitua paljonkin, tai siis sieltä löytyy juttuja jotka jää
pohdituttamaan. Ajatelkaa etten ole lukenut Helsingin Sanomia sen jälkeen kun
muutettiin tänne syksyllä 2002, siis muuten kuin satunnaisesti Suomessa
käydessäni ja Suomessahan oon muuton jälkeen käynyt... hmmmm...ottaa sormet
avuksi ja alkaa laskemaan... 2003 marraskuussa, 2005 helmikuussa, 2006
huhtikuussa, 2009 toukokuussa ja 2011 toukokuussa. Pisin aika jonka kerrallaan
oon ollut siellä on ollut kaksi ja puoli viikkoa ja se oli toukokuussa 2009.
Yleensä ollaan tai olen ollut reilun viikon.
Yhteensä siis
viisi kertaa. Ei ihme että mun suomitietous on ruosteista ja hataraa. Mistä mä
tietäisin, oikeastaan yhtään mistään, yhtään mitään. Joku valistuneempi – no,
Kummitäti T – mulle just opetti et aikuisten potkupuvut on siellä suurinta
huutoa. Niin, mistä mä tietäisin. Etenkään kun en Hesariakaan ole lukenut ja
harvemmin jaksan edes iltapäivälehtien nettiversioita vilkaista. Hesarin
saitista en oo tykännyt koskaan. Tän muuten huomaa, siis tän totaalisen
vieraantumisen siitä kun sattuu joltakin saamaan jonkun sellaisen
aikakauslehden jossa kerrotaan julkkisjuoruja. Lauantaina Suomikoulussa mun
käsiin päätyi Me Naiset –lehti. Tammikuun numero. Se päätyi mulle koska siinä
oli juttua kolmosista ja joku arveli sen kiinnostavan mua... No. Nyt mun pitäis
enään tietää kuka on ”Yllättäin jätetty ex-salkkarinäyttelijä Saija-Reetta Kotirinta”
tai Armi ja Alina Toivanen tai Marja Hintikka tai Linnea Aaltonen tai Sanna
Mämmi. Mä en edes tiedä onko nää sellaisia tyyppejä jotka ”ihan kaikki” tietää?
Enkä me edes tiedä miksi Tuksu on julkkis mutta tietääkö kukaan muukaan?
Palataan siihen
Hesariin. Mä luen sitä koska mua kiinnostaa mitä Suomelle kuuluu. Mä luen sitä
koska mä haluun tietää mitä Stadille kuuluu ja koska mä haluun tietää mistä
joku puhuu kun se päivittelee kuntauudistusta. Helsingin ja Sipoon yhdistäminen
näyttää noin maantieteellisesti älyttömältä ja Tuusulan jakaminen kahtia tuntuu
hullulta. Muuten en osaa sanoa aiheeseen yhtään mitään. Tiedän kuiteskin et
sellaistakin siellä puuhaillaan.
Sit siellä
julkaistiin joku jenkkitutkimus sektion ja allergioiden yhteydestä. Mielipiteeni
sektiosta oon jo jakanut aiemmin, mutta asiasta tietämättömälle voin pikaisesti
todeta että yhtään lasta en ole synnyttänyt alateitse enkä tiedä miltä ne
synnytyssupistukset edes tuntuu. Anyhow,
jos sektiolla syntyneen lapsen allergia on viisi kertaa todennäköisempi kuin
alakautta syntyneen niinmeillä menee sit kai aika hyvin kun meidän lapset ei
ole allergisia yhtään millekään – paitsi M ehkä penisilliinille – ja ne on
kaikki kuitenkin syntyneet sillä sektiolla. Ehkä edesmennyt Kissa ja edelleen
elinvoimainen Koira on sit pitäneet huolta siitä etteivät ole, vai se et ovat
saaneet nuolle liukumäkeä ja keinua ja ravintolan pöytää? Vai olisko kuitenkin
kyse siitä että se nyt ei edelleenkään ole niin kovin todennäköistä? Siis jos
perheessä ei jo ennestään ole astmaa/allergiaa...
ADHD-juttu jonka
luin oli oikeesti mielenkiintoinen ja siinä puhuttiin just siitä mitä mä olen
itsekin yrittänyt jotenkin ilmaista. Kun yhteiskunnalla nyt vaan on ne omat
vaatimuksensa ja maailma sattuu nyt olemaan tällainen. Täydellisessä maailmassa
nää vilkkaat ja vauhdikkaat sais hyppiä ja kiipeillä ja oppia siinä samalla ja
joku muu vois lukea kirjaa ja mietiskellä ja kolmas vaikka maalata oppiakseen. Olis
tietysti ihanaa jos maailma voitaisiin sovittaa ihmisen mukaan eikä niin et
ihminen on pakko survoa maailman muottiin, mutta niin se nyt vaan on – pakko survoa. Ei auta rutinat, trendi on se mikä se on. Mua ei toisaalta pelota diagnoosit. Mua pelottaa enneminkin diagnoosittomuus. Mua
pelottaa enemmän se tyhmän-laiskan-ilkeän-sopeutumattoman –leima kuin se että mun
lapsella on ADHD tai et se on autisti. Diagnoosin kanssa opettajalla on
tavallaan ammatillinen velvollisuus ymmärtää miksi toinen ei kykene toimimaan
asetettujen normien puitteissa.
Noissa tutkimuksissa (niin kuin nyt tuo allergiajuttu) on aina se, että ilmiöt tulevat esiin vasta todella isosta joukosta. Yksilön kohdalla vaikuttavia asioita on niin valtavasti, kuten teillä nyt kissa ja koira ja liukumäen nuoleminen, että ei oikein voi sanoa suuntaan tai toiseen, että jokin tietty asia johtaisi allergiaan tai sen puuttumiseen. Yhteiskunnan tasolla noilla asioilla on kuitenkin merkitystä. Jos allergioita halutaan vähentää, turhien sektioiden välttäminen on tämän tutkimuksen mukaan yksi keino, jolla siihen suuntaan pääsee. Yksittäistä sektiopäätöstä tehdessä se ei kuitenkaan varmasti ole tärkeimpiä asioita. Vauvan ja äidin henki ja välitön terveys nyt on paljon tärkeämpää kuin allergiariskin lisääntyminen.
VastaaPoistaNiinpä, kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikkialla. Mun ongelma vaan on se etten mäusko sellaista olevan olemassakaan kuin "turha sektio". Mun mielestä se että odottava äiti haluaa/toivoo sektiota on riittävä syy sektioon.
PoistaEntä maat, joissa sektioiden osuus ainakin varakkaammissa piireissä lähenee 100 %? Tai tilanne, jossa raskautta hoitava lääkäri varaa sektioajan, jotta vauva saadaan varmasti syntymään ennen hänen kesälomaansa? Osa äideistä on ehkä sektion kannalla vain siksi, että alatiesynnytys aitona mahdollisuutena ei ole tullut edes mieleen, kun kaikki muutkin synnyttävät sektiolla.
PoistaOlen myös äidin valinnanvapauden kannalla, mutta päätös pitäisi silti tehdä valistuneesti. Joillain tuntuu olevan käsitys, että sektio on automaattisesti helpompi ratkaisu, mutta onhan se kuitenkin iso leikkaus, jossa on riskinsä ja toipumisaikansa. Minusta Suomen systeemi, jossa sektiota haluava äiti joutuu käymään pelkopolilla keskustelemassa on periaatteessa oikean suuntainen. Käytännössä tilanne muodostuu kuitenkin usein painostavaksi ja se on kyllä mielestäni väärin. Olisi hyvä, jos äiti voisi keskustella asiantuntijan kanssa sektion ja alatiesynnytyksen hyvistä ja huonoista puolista kiihkottomasti ja löytää ratkaisun, jossa lähestyvää synnytystä tapahtui se sitten millä tavalla tahansa voisi odottaa rauhallisin ja luottavaisin mielin.